Tänään on lauantai, mutta siitä huolimatta heräilin jo kuuden jälkeen. Rakennustyömailla pakollinen Työsuojelukorttini oli nimittäin päässyt vanhenemaan ja olin täksi päiväksi saanut ajan kurssille, joita järjestää MH- Laatu niminen yritys. Tiukkaa, asiantuntevaa ja laadukasta koulutusta, mikä käy ilmi jo yrityksen nimestäkin.


Nautin siis tukevan aamiaisen, voimistelin ja harjoittelin peilin edessä kiinnostuneen näköistä ilmettä. Partavettäkin laitoin, koska hyvällä tuurilla sitä voisi päästä vaikka virolaisen donnan viereen istumaan. Nykyisellä työpaikallani siivoileva sipsakka afrikkalainen nainen on jo kahdesti pyytänyt minua mukaansa tutustumaan Helsingin afrikkalaisen kirkon sunnuntaijumalanpalvelukseen, joten pidän itseäni edelleenkin jonkinlaisena alfa- uroksena. 


Tuo treffipaikka tosin on sellainen, etten ole varma pyytääkö hän minua mukaansa sinne charmantin olemukseni vuoksi, vai pitääkö hän minua täysin kadotettuna ihmisrauniona ja yrittää vielä viime hetkellä pelastaa sieluni. Tuollaista asiaa on vaikea mennä kysymäänkään, koska väärässä kysymyksenasettelussa ja sanavalinnoissa täyttyvät helposti seksuaalisen ahdistelun merkit. Varsinkin, kun samalla työpaikalla ollaan ja jos vielä katse on jumiutunut tiukasti rintojen väliin.


Ajelin siis hiljaisen kaupungin läpi näiden arvokkaiden työturvallisuuskurssien pitopaikalle ja pienen etsimisen jälkeen laatufirman konttori löytyikin. Ulko- ovella odottelikin jo keski- ikäinen virolainen mies ja nuori suomalaismies. Kurssin piti alkaa klo 8.00 ja sähköpostilla oli tullut kohtelias varmistus. Kello 8.30 ovi oli edelleenkin lukossa, eikä arvokkaan kurssin asiantuntevia kouluttajia näkynyt missään. Soittelin ikkunassa olevan komean mainostekstin kahteen numeroon, mutta toinen ei vastannut ja toinen puhelin oli kiinni. Sanelin vastaajiin pari ”Johan nyt on perkele” alkuista viestiä ja lupasin järjestää huijareilta luvat pois. Lauantaipäivälle ei mielellään ota turhia 30 km ajeluita ja vielä kun flunssakin painaa päälle.


Tämä kuitenkin vain vahvisti käsitystäni, että nämä työturvallisuuskortit ovat täyttä huijausta. Nämäkin "laatufirman" vetäjät Santeri ja Niko ovat ilmeisesti huomanneet, että tuon 95 € saa helpommalla, jos vain Virosta lähetetään nimilista ja sitten painatetaan kortit Suomessa. Miten ihmeessä sanaakaan suomea osaamattomat virolaiset ja venäläiset selviäisivät kysymyksistä, joiden kapulakieli teettää vaikeuksia suomalaisillekin.