Venäläiset yritykset ja yksityiset henkilöt ovat ostaneet Suomesta valtavat määrät hotelleja, lomakyliä, kesämökkejä, omakotitaloja ja muita kiinteistöjä. Venäjältä puolestaan on vuokrattu amerikkalaisille matkailuyrittäjille pitkiä osuuksia maan parhaista lohivesistä, missä ainoastaan näiden yritysten asiakkailla on oikeus kalastaa ja näin paikallisten asukkaiden ikiaikainen nautintaoikeus niihin on peruttu. Suomalaisten mahdollisuus hankkia maata Venäjältä taas on käytännöllisesti katsoen mahdotonta.

Ottamalla edellisestä huomioon kaksi ensimmäistä seikkaa luulisi olevan mahdollista löytää ratkaisu myös kolmanteen.

Venäjän valtio voisi myydä tai vuokrata Suomen valtion tätä tarkoitusta varten perustamalle yritykselle muutaman 5-20 kilometriä pitkän maakaistaleen asumatonta rantaa Laatokalla ja Äänisellä. Tämä yritys laatii alueelle pikavauhtia suomalaistyyppisen kaavan, rakentaa kunnallistekniikan ja välittää tontit suomalaisille asiakkailleen. Tämän jälkeen alueen rakentaminen toteutetaan suomalaisen ja paikallisen työvoiman yhteistyönä. Historiallisista syistä maankäyttösopimuksessa voidaan kieltää tykinmuotoisten esineiden ja kaikenlaisten telaketjuilla kulkevien vempeleiden tuonti alueelle.

Alueen valmistuttua se aidataan ja suljetaan ulkopuolisilta, aivan samoin kuin Moskovassa ja Pietarissakin on monille asuinalueille pääsy sallittua vain siellä asuville. Turvallisuudesta pitävät huolta suomalaiset vartiointiliikkeet yhteistyössä Venäjän miliisin kanssa ja paikallisilla työntekijöillä on tietysti pääsy alueille.

Tällaiset suomalaisyhteisöt piristäisivät mukavasti Karjalan muuten niin kuollutta elinkeinoelämää ja naapuruussuhteissa toteutuisi viimeinkin jonkinlainen tasa-arvo. Samaa systeemiä voisi soveltaa myös erilaisia pienteollisuusalueita perustettaessa. Yksityinen ihminen hukkuu helposti venäläisen byrokratian suohon, mutta korkeammalla tasolla voidaan sopia mitä tahansa.

Suomi on EU:n ja Venäjän suhteissaan aina painottanut tuota kummallista mallioppilaan rooliaan ja asioita ovat olleet hoitamassa jonkinlaiset poliittiset eunukit. Puola otti EU-politiikassaan malliksi Ranskan ja Britannian V-tyylin ja niinpä se onkin nyt ainoa talouskasvusta nauttiva Euroopan valtio.

Nykyisin kaikkien hampaissa oleva Kekkonen huomioi reaalipoliitikkona Neuvostoliiton suurvaltaedut, mutta hän myös vaati Suomelle erikoisetuja monissa asioissa. Ja hänellä oli tarvittaessa munaa sanoa jyrkästi ei neukkujen kohtuuttomille vaatimuksille.