Jo ennen tätä lamaa tehtyjen tutkimusten mukaan joka kuudes suomalainen kärsi säännöllisesti nälästä, monet vanhukset olivat aliravittuja ja leipäjonot venyivät yli kilometrin mittaisiksi. Miten sitten tuleekaan käymään tämän kenties kaikkien aikojen syvimmän lamamme saavuttaessa täyden voimansa.

Samaan aikaan kirkonmiehet esittävät Suomen kuvalehdessä tuttuja valitusvirsiä kadonneen seurakuntansa perään. Kirkolla olisi kuitenkin nyt historiallinen tilaisuutensa runsaalla sosiaalisella avulla haalia kadonneet lampaat takaisin. Raamatussahan paimenet käyttivät laumaansa välillä vihreillä niityillä, eivätkä pelkästään keritsemiseen ja nylkemiseen keskittyneet. Myöskin tämä Israelin rajoilla riehuva Hamas-järjestö voitti kansansa suosion nimenomaan laajalla sosiaalisella ohjelmallaan.

Kirkko luonnollisesti kammoksuu viinanhajuisia punikkityöttömiä ja kiilusilmäisiä muslimipakolaisia, mutta jo pelkästään eläkeläisille suunnattu avustusoperaatio menisi varmasti oikeaan osoitteeseen ja toisi vielä myönteisen julkisuuskuvan ilman kalliita mainostoimistoja. Lisäksi vanhukset ovat otollisempia kirkon ilosanomalle ja tottuneina maksamaan velkansa muistaisivat herkästi auttajaansa testamentissaan. "Kun vaarin pää lattiaan kopsahtaa, niin eurot tilille napsahtaa". Tuota ei kirkon kannata silti alttaritauluunsa laittaa.

Seurakunta liisaa kymmenkunta pakettiautoa, muutama kristitty tukityöllistetty seurakuntasaliin viikkoannoksia pakkaamaan ja kaupat lahjoittavat viimeistä myyntipäiväänsä lähestyvät tavarat. Viikon apupakettiin kahvia, leipää, metwurstia, juustoa, palviläskiä, punaista maitoa, pikapuuroa, voita, mutta myös vihanneksia ja hedelmiä keripukkia torjumaan. Olisihan jo kansallinen häpeä, jos tuulenpuuska tempaisee hiukset Mannerheimintiellä tarpovan mummun päästä ja paiskaa ne ruotsalaisen turistiryhmän silmille.

Pullo tähkäviinaa ja muutama aski tupakkia kannattaa myös laittaa mukaan, ettei vanhus niitä hakemaan lähtiessään liukastu iljanteisella kadulla ja halkaise korkean iän hapristamaa kalloaan. Kaupungithan aloittavat säästötalkoonsa aina katujen kunnossapidosta, vaikka se tietääkin vältavaa määrää liukastumisonnettomuuksia ja siten moninkertaistuneita kustannuksia terveydenhoidossa. Sille sektorille kun on helpompi saada valtionapua ja kokonaan kuolleesta veronmaksajasta tulee vieläpä kiinteä könttäsumma.

Autonkuljettajiksi kannattaa kirkon palkata rivakoita ja käytännöllisiä, mutta nyt työttöminä olevia rakennustyöläisiä.Ikänsä suojattua elämää viettänyttä diakonissaa on turha lähettää näin tärkeälle asialle, säikky vanhapiika saattaa pamahtaa shokkiin jo variksen lentäessä yllättäen tien poikki. Autonapumiehinä ja kartanlukijoina he taas ovat hyvän paikallistuntemuksensa vuoksi korvaamattomia. Lisäksi maskuliinisen rakennustyöläisen nostattamaa kiimaansa peittelevä diakonissa suoltaa vanhukselle evankeliumia nopeammin kuin tämä ehtii kieltämään.

Hartaasta ateistin vakaumuksestani huolimatta saattaisin hyvinkin liittyä kirkkoon, jos tietäisin sen jakavan näin isänmaallista täsmäapua. Mainittakoon toisenlaisena esimerkkinä turkulainen lähetysseura, joka massiivisilla valtionavuilla ylläpiti Nepalissa asuntolaa aikuisille, työssäkäyville miehille. Suomalaiset maksavat kirkollisveroa keskimäärin 200 euroa vuodessa, mikä on pikkuraha verrattuna kaikkeen muuhun verotukseen. Ja noita rahoja näkevät syrjäseuduilla asuvat ainoastaan kansanedustajan uudessa autossa.