Tänään meillä oli arvovaltainen työsuojelukokous työmaalla. Paikalla oli edustajia Uudenmaan työsuojelupiiristä, suunnittelijalta, pääurakoitsijan mestareita, insinöörejä ja päälliköitä pitkä rivi, sekä tärkeimpien aliurakoitsijoiden edustajat.

 

 Minut, työkansan valitsema ja heitä edustava työsuojeluvaltuutettu, muistettiin soittaa paikalle vasta kun kahvit oli juotu ja pitopalvelun tuomat leivokset kadonneet herrasväen makealle tottuneisiin suihin. Saavuin paikalle suoraan räntäsateen piiskaamalta työmaalta; läpimärkänä ja jo valmiiksi pahalla tuulella. Pöytään jäänyttä jämäleivosta tosin tarjottiin minullekin, mutta pidin sitä henkilökohtaisena loukkauksena ja katsoin tätä almua tarjonnutta vauvanposkista insinööriä niin kuin Istuva Härkä katsoi kenraali Custerin  ruumista Little Bighornin taistelun jälkeen.

 

  Kokouksessa puhuttiin paljon työsuojelusta ja ulkomaalaisesta työvoimasta. Virallisesti Uudenmaan rakentajista on nyt ulkomaalaisia 32% ja kun siihen pistetään vielä päälle saman verran pimeästi työskentelevien osuutta, niin saadaan jo jonkinlainen käsitys työttömien suomalaisten rakentajien antamasta kehitysavusta. 

 

  Tarpeellisiahan nämä kokoukset aina silti ovat ja tuli siellä tänäänkin esiin uusia asioita.

 

  Omassa puheenvuorossani mainitsin ensimmäisenä pääurakoitsijan antaneen minulle harvinaisen vapaat kädet jättää omat kirvesmiestyöni, jos työsuojelu niin vaatii ja kuinka kaikki hankintapyyntöni toteutetaan välittömästi. Ehdottomaan oikeamielisyyteen pyrkivänä ihmisenä minun täytyi menetellä näin.

 

 Muuten mainitsin ulkomaalaisten huonon asenteen työsuojeluun ja kielitaidottomuuden tuottaneen jo nyt paljon ongelmia, joten sillä saralla tullaan käymään suurimmat väännöt. Nämä kalashnikov- kulttuureista tulleet miehet kun eivät korvaansa lotkauta työsuojeluvaltuutetun huomautuksille, vaan hengenvaarallisina korjattavaksi määrätyt paikat ovat muutaman tunnin kuluttua edelleen levällään. Heidän kulttuureissaan kunnioitetaan vain voimaa, joten työsuojeluvaltuutetulla tulisikin olla oikeus kantaa pikkuista pistoolia naularepussaan, totesin lopuksi. Jonkin verran naureskelua esiintyi ja puheenjohtaja sanoi, että muotoillaan tuokin nyt sitten jotenkin sinne pöytäkirjaan.

 

  Kokouksen jälkeen suhisin vielä erään insinöörin korvaan, että ulkomaisten työntekijöiden perässä tulevat myös ulkomaiset pomot ja 10- 15 vuoden kuluttua näissäkin tilaisuuksissa puhutaan vain venättä ja viroa.