Hirvikolari keskellä Espoota, vene vaurioitui pahoin. 

Tuollaisen otsikon paikallislehteen olin kerran vähällä saada aikaiseksi, mutta onneksi kuitenkaan en. Olin nimittäin poikani ja erään tuttavapariskunnan kanssa veneilemässä takahyttiveneelläni, kun jouduimme tuollaiseen tilanteeseen. Silloilla Espooseen liitetyn  Suvisaariston poikki vie kilometrin pituinen ja keskimäärin 10 metriä leveä Suinonsalmi. Ajelimme sitä hitaasti eteenpäin, kun huomasin yksivuotisen hirvenvasan rantakaislikossa. Ja tietysti sen piti loikata veteen ja lähteä uimaan salmen poikki aivan veneen edestä. Minulla oli onneksi pakit, trimmit ja kaikki hienoudet veneessäni, joten peruutin vain sopivalle etäisyydelle, missä sitten ihmettelimme luonnon korskeutta.


Kävin 16- 18 vuoden ikäisenä ammattikoulun eräässä napapiirillä sijaitsevassa kaupungissa. Samalla luokalla oli kaksi tyttöä, joista toinen oli vaalea Marilyn (nimi muutettu) ja suhteeni häneen oli tuon Juicen laulun mukainen. Tuijottelin häntä takaviistosta kaksi pitkää vuotta, mutta minkäänlaista aloitetta en kuitenkaan saanut tehtyä. Joskus 6- 7 vuotta myöhemmin asuin jo Ruotsissa, kun olin palaamassa kesälomareissulta Ruijasta ja Tenojoelta. Rahat juotuani olin saanut Nuorgamista ilmaisen kyydin täysperävaunurekassa tuohon napapiirin kaupunkiin. Tämän ajoneuvoyhdistelmän kuorma oli muuten sangen erikoinen: vain yksi 25- kiloinen lohi kylmälaatikossa jäihin upotettuna.

 Perillä tuossa entisessä koulukaupungissani menin sitten johonkin kapakkaan ja eikös vain siellä istunutkin tämä Marilyn, jonka kanssa rupesimme tietysti menneitä muistelemaan. Hän oli mennyt naimisiin ja yksi lapsikin hänellä jo oli. “Etkö sinä tosiaankaan huomannut, että minä olin koko ne kaksi vuotta rakastunut sinuun”, tokaisi hän jossain vaiheessa ja melkeinpä syyttävästi. Minua ei ollut koskaan sitä ennen, eikä ole milloinkaan sen jälkeenkään kirpaissut niin syvältä ja niin pahasti.


Samoin vielä Ruotsissa asuessani minä jollain kesälomalla otin kahden viikon matkan Odessaan. Siihen aikaan Neuvostoliitto tuntui vielä ikuiselta rakennelmalta, niin kuin EU kymmenen vuotta sitten. Odessan oopperatalon kehuttiin kuuluvan maailman hienoimpiin rakennuksiin ja niinpä minäkin ostin lipun Romeo ja Julia balettiin. Sain paikan 10. rivistä keskeltä, missä mahtavan orkesterin pauhu oli hienoimmillaan. Kuuluin opastettuun suomalaiseen turistiryhmään ja väliajalla tapasimme toisen suomalaisen ryhmän. Siinä seurueessa oli vaalea helsinkiläinen Marilyn (nimi muutettu) ja tauon lyhyydestä huolimatta ehdin sopia hänen kanssaan tärskyt illaksi. Se ilta ja seuraavat viikot menivät aivan loistavasti ja kävin vielä Tukholmastakin tapailemassa tätä Marilyniä Helsingissä.


Mikä oli sitten näiden merkillisten ja osin kauhistuttavienkin tarinoiden opetus? Elämä on kuitenkin suhteellisen oikeudenmukaista ja joskus myös Jumala oikoo pahimpia virheitään.