Suomen maaseutu on kesäisin Euroopan paras paikka olla, lomailla, elää ja asua. Onneksi sitä ei ole vielä kokonaan tuhottu, vaan nykyisin talouden ja ihmisten mielenkiinnon painopiste on yhä enemmän siirtymässä maaseudulle, sitä ympäröiviin kaupunkeihin ja yöttömän yön pohjoiseen.

Olen vieraillut kesäisin kymmenissä Itä-, Länsi- ja Etelä- Euroopan maissa, joten olen kokemusasiantuja tässäkin tapauksessa.

Vietin lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni pienessä lappilaisessa kylässä, missä aivan kotini vieressä oli järvi ja lähiympäristössä monia muitakin järviä, sekä pieniä jokia joka puolella. Kesäisin me kylän pojat olimme aina järvillä tai jokien varsilla kalastamassa tai muuten vain touhuilemassa.

Siihen aikaan oli vielä paljon pienviljelystä, joten tietysti me osallistuimme heinäntekoon, lehmien ruokkimiseen ja kaikkiin talon töihin. Kesäisin nukuimme liiterin päässä olevassa lautaseinäisessä varastossa (puojissa) tai sitten teltassa pihalla. Aamuisin ryntäsimme useimmiten järvelle verkkoja kokemaan, minkä jälkeen perkasimme saadut siiat, hauet ja muut kalat. Ripottelimme sitten niiden päälle suolaa ja selvittelimme verkot valmiiksi iltaa varten.

Tätä teimme jo alle kymmenvuotiaina, koska jo silloin meillä oli Morapuukot vyöllämme ja olimme pienestä asti tottuneet tekemään kaikkea käytännöllistä. Hyvin usein toimme myös eri joista ja puroista ongittua tammukkaa ja harria kotiin. Iltasella äiti sitten paistoi uunissa saamamme kalat, joita syötiin puikulaperunoiden kanssa ja voita sulatettiin kastikkeeksi. Jo silloin tiesimme sen olevan maailman parasta ruokaa, mikä on vielä myöhemmin varmistunut.

Vielä nykyisinkin monet suomalaiset lapsiperheet matkustavat lomalle Välimeren maihin, joissa on tälläkin hetkellä aivan sietämättömän kuumaa. Kuinka monta päivää pitää vielä olla täällä, kysyvät lapset kolmantena päivänä, kun se rantakatu on sahattu kymmeniä kertoja läpi ja rantojen ihmispaljous on nähty.

Slummiutuva Helsingin seutu ei ole kesällä maailman paras paikka ja lapsille se on suorastaan kauhistus. Joka puolella betonia, kiveä, asfalttia ja pitkillä merirannoilla ei saa tehdä mitään.

Minulla oli muutaman vuoden vene parin kilometrin päässä kotoani olevassa venesatamassa. Sen vieressä oli kaislikon reunalla pitkä, sortunut kivilaituri, jolla istui aina pieniä poikia ongella. Ihan kuin joissain vanhoissa maalauksissa pienet pojankoltiaiset siinä onkivat kaikki illat ahvenia ja muita pikkukaloja.

Sitten siihen iski Helsingin seudun suurin vitsaus: vihreät. Nämä pystyttivät laiturille kaiken oleskelun ja kalastamisen kieltävän kyltin, koska se "häiritsi kaislikossa pesiviä lintuja ja joku lintu saattoi hirttyä pohjaan jääneeseen siimaan". Minä kehotin heitä poistamaan laittoman kyltin, mutta joka päivä siinä vartioi enimmäkseen kiukkuisia naisia ja pojankoltiaisten kalastus loppui kuin seinään.

Helsingin seudulla lapsilla ja nuorilla eri ole mitään mahdollisuutta nauttia luonnosta, siitä ovat vihreät pitäneet huolen. Nyt koko kaupungin talous on onneksi romahtamassa, koska venäläinen kivihiili (Helen) ei enää tuo satojen miljoonien voittoja kaupungin kassaan.

Lisäksi kaupungin asuntokupla on puhkeamassa ja kokonaisten asuntoyhtiöiden konkurssit ovat pian jokapäiväisiä. Asukkaat vain pakenevat yöllä ja hylkäävät putki-, parveke- ja julkisivuremonttien takia konkurssiin menneet kotitalonsa. Valitettavasti näin tulee käymään, mutta kuplat ja mätäpaiseet puhkeavat aina jossain vaiheessa.

Koko Helsingin seutu elää vain muualla Suomessa tehdyn vientiteollisuuden, maatalouden ja muun toiminnan avulla. Osmo Soinivaaara valittaa nyt maaseudun tukiaisista, mutta kuinka monta sataa miljoonaa maksetaan tyhjyyttään kumiseville Oopperalle, Musiikkitalolle, Kiasmalle, Tanssitalolle, Ateneumille ja muille Helsingin kulttuurilaitoksille. Puhumattakaan kaikesta hallinnosta ja oppilaitoksista, jotka Helsinki on haalinut itselleen.

Joka kolmas helsinkiläinen saa palkkansa valtiolta, mutta nyt laman tultua se helppo rahantulo katkeaa monilta. Esimerkiksi Ruotsissa valtion työpaikat on jaettu tasaisesti ympäri maata, mutta Helsinki on haalinut kaiken itselleen, eikä muita elinkeinoja ole kehitetty. Aivan pian se toisten työllä ja siivellä eläminen on Helsingissä ikuisesti loppu!