Työkaverilta putosi raskas akkuporakone 16. kerroksesta hajoten tuhansiksi sirpaleiksi maahan osuessaan. Eräs afrikkalaisperäinen siirtolainen seisoi vain metrin päässä putoamispaikasta. Mikäli porakone olisi osunut mieheen ja pudottaja olisi säikähdyksissään kerännyt talteen sirpaleet, niin olisihan Krp:n tutkijoilla ollut visainen rotumurha setvittävänään. Neekerissä olisi ollut jalkapallon kokoinen reikä, mutta aseesta tai tekijästä ei aavistustakaan! Dna-tutkimusten perusteella olisi päätelty kyseessä olevan Hitachi-intiaanien tekemä rituaalimurha.

Onnistuin itsekin kerran tipauttamaan käsisahan kahdeksannen kerroksen katolta vilkkaalle Urheilukadulle. Kovasta rämähdyksestä päättelin helpottuneena, etteipä tuo ainakaan ihmiseen osunut. Sahaa en enää kuitenkaan löytänyt alhaalta kadulta, joten arvelin jonkun korjanneen sen roskiin ja lähdin kahville. Kahvilta palatessani huomasin kahden poliisin marssivan työmaan portista sisään sahaani kanniskellen. Kävelin nöyrästi heidän puheilleen ja kuulin työkaluni osuneen onneksi vain ohikulkevaan autoon. Siksakkia leijuva saha olisi voinut tehdä pahaa jälkeä osuessaan johonkin mummoon, puhumattakaan nyt jostain päiväkotiryhmästä. Työnantajalla oli kuitenkin vakuutukset kunnossa ja tekevälle sattuu, joten ei siitä ruvettu sen isompaa numeroa tekemään.

Viime viikonloppuna verkoissani oli jostain eteläisiltä vesiltä laivan painovesilastin mukana kulkeutunut iso taskurapu. Pitkäraajainen ja kauhistuttavan näköinen tuomiopäivän airut. Päästin sen takaisin mereen; tiedä vaikka pirulainen löytää eri sukupuolta olevan lajitoverinsa ja rupeavat lisääntymällä rikastuttamaan tätä muuten aika yksitoikkoista Suomen luontoa.

En ole koskaan aikaisemmin uskonut horoskooppeihin, mutta yllättäen kaikki näyttääkin ilmiselvältä. Olen tähtimerkiltäni rapu, verkossani oli rapu ja nuorempana olin usein töissä rapulassa. Olen mitä suurimmalla todennäköisyydellä Mannerheimin inkarnaatio. Ruotsissa asuessanikaan en viitsinyt humalassa ryhtyä taksikeskukselle tavaamaan suomalaista orjanimeäni, vaan ilmoitin kylmästi nimekseni Mannerheim. Eikä koskaan kyselty enempiä ja taksi tuli aina!