Tänään ajetuissa Seinäjoen raveissa sain taas pettyä katkerasti. Äärimmäisen tarkan harkinnan jälkeen löytämäni mustat hevoset olivat aina yhden sijan alempana kuin olin pelannut. Olenhan minä tietysti värisokea, mutta en minä nyt kirjaimellisesti hevosen väriä tarkoittanut, vaan yllätysten hakemisesta oli kysymys.


Tästä suivaantuneena lähdin äänestämään ja päätin suurpääomaa kannattamalla vetää puolet kansasta mukanani turmioon. Ennakkoäänestyspaikkana toimivassa kirjastossa oli kuitenkin niin miellyttävät vaalitoimitsijat, että unohdin välittömästi sentään vain muutamissa kympeissä pyörivät ravitappioni. Näin ollen päätinkin äänestää järkeäni hyväksi käyttäen. Vaalitoimitusta hoiti reipas naisporukka, joista yksi oli peräti kiinalaista syntyperää, minkä aksentista ja ulkonäöstä päättelin.


Eräs heistä antoi heti selkeät toimintaohjeet ja vaalilipun, jonka kanssa sitten sulkeuduin suorittamaan tuota äärimmäisen intiimiä demokratian perusaktia. Siis kansan ja vallan kohtaamista tarkoitan tuolla aktilla ja sana  perus on tuossa myös kaikkein neutraaleimmassa muodossaan. Pian koppiin päästyäni julistin kuitenkin kovalla äänellä vaalit laittomiksi ja vaadin koko äänestyspaikan välitöntä sulkemista. Timo Soinin numero kun oli töhritty mustaksi.


Harmistuneena naiset kävivät vaihtamassa vaaliluettelon, mutta heidän muikeista ilmeistään ja naureskelustaan huomasin primitiivisen huumorini menneen kuitenkin perille. Lopuksi sain vielä täytettäväkseni kaavakkeen, jossa kysyttiin mielipidettäni äänestyspaikasta ja toimituksen järjestelyistä. Kehuin ne taivaisiin, kuten kehuin suomalaisen demokratiankin ja huomautuksiin laitoin vielä kovaääniset erityiskehut miellyttäville vaalitoimitsijoille. 


Viime keskiviikkona tein kahden insinöörin kanssa työsuojelukierrosta, kun huomasimme erään iivanan jaloissa tavalliset Nokian kumisaappaat, ilman metallivahvisteita. Toinen insseistä kyseli asiaa Tarzan- venäjällään, mutta mitään järkevää selitystä ei saatu tai ymmärretty. Näiden pomojen vastusteluista huolimatta kirjasin virheen ja sanoin työsuojelulainsäädännön olevan tässä asiassa yksiselitteinen: turvakengät on välittömästi haettava tai poistuttava työmaalta. Miehet mutisivat jotain kulttuurisista käytännöistä, mutta siihen vastasin rupeavani käyttämään jatkossa kypärän sijasta neljän tuulen hattua työmaalla. Toinen insinööreistä oli vastavalmistunut pikkukilli, joten tässä sain myös tilaisuuden opettaa hänelle hieman suomalaisen työkansan kunnioitusta.