Norrbottenin legendaarinen maaherra Ragnar Lassinantti muisteli eläkkeelle jäätyään Ruotsin tv:ssä, kuinka hän oli Talvisodan sytyttyä ollut Haaparannalla vastaanottamassa Suomesta saapuvia pakolaisia. Naisten ja lasten lisäksi turvaa oli ollut etsimässä Sallan kirkkoherra, jonka seurakuntalaiset olivat joutuneet evakkoon ympäri Suomea. Tuohon aikaanhan ei ollut vielä kirkollisveroa, vaan sen sijaan papille kuuluivat ns. kymmenykset seurakuntalaisten aherruksen tuloksista. Sallan kirkkoherra oli hirveän huolissaan puhunut Ruotsin viranomaisille tästä uudesta tilanteesta, jossa hän ei seurakunnan hajaannuksen takia voinut kerätä näitä kymmenyksiään. Ei sentään ollut sotilaallista yhteistyötä  ja Ruotsin armeijan käyttöä rahankeruuseen ehdottanut. Urho Kekkosen vakituisena kalakaverina tunnettu Lassinantti oli vielä 50 vuotta myöhemmin ihmeissään tapauksen johdosta.

Tämä tarina tuli mieleeni vähän yli vuoden eduskunnassa ja sosiaalidemokraattisessa puolueessa yleensäkin vaikuttaneen Ilkka Kantolan varapuheenjohtajaksi valinnan jälkeen. "Parempi demonisoitunut piispa, kuin dementoitunut Mooses", ajatellaan ilmeisesti Sdp: ssä. Lisäksi ihmettelen poliitikkona sinänsä erittäin pätevän oloisen Jutta Urpilaisen kiirettä puheenjohtajaksi. Vasta 32-vuotias nouseva tähti ehdottaa ensitöikseen Paavo Lipposta pääministeriksi. Naisten väitetään ajavan autoa mieluummin takapenkiltä, mutta eihän se nyt puolueen kanssa näin mene. Monet innostuvat nuoren Urpilaisen ehdokkuudesta, mutta jos se tietää kostonhimoisen Mooseksen paluuta pääministeriksi, niin vaalivoitto meni siinä. Vielä kun muistetaan Päivi Lipposen olleen yksi sukareilta lahjusrahaa saaneista.

Erkki Tuomiojaa pidetään yleisesti Olof Palmeen tasoisena poliitikkona, joten ihmetyttää demareiden itsensä salveaminen juuri hyvinkin mahdollisten uusien vaalien alla. Urpilainen olisi aivan hyvin voinut antaa Tuomiojan johtaa yhden kauden ja siirtyä johtoon vasta sitten.