Yle on nyt ruvennut keräämään ihmisten ideoita ( #suomitekoja ) Suomen nostamiseksi suosta. Ihan hyvä sinänsä, kaikkea pitää kokeilla.

Jotkut noista "ideoista" tosin osoittavat vain sen, miksi Suomi on vajonnut suohon. Eräs nuori nainen kehotti ihmisiä kerääntymään yhteen ja istumaan viikoksi ongelmia pohtimaan. En tiedä missä maailmassa hän elää, mutta ei se ainakaan minun maailmani ole.

 Suomen ongelmahan on juuri se, että ihmiset vatvovat loputtomiin pikkuasioita ja varsinaiset työt jäävät tekemättä.

- Maaseutuvirastossa on ilmeisesti noudatettu tuollaista kehoitusta jo pitkään, koska maatalousyrittäjien tuet ovat jo yli vuoden myöhässä. Maitotiloilta on katkaistu sähköjä ja ilmeisesti monet tilalliset lyövät nyt lopullisesti hanskat tiskiin. Tämä on kansantaloudellisesti kohtalokasta.

- Helsingissä kuusi ( 6) eri virastoa osallistui kaupunkipyörien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tuhannet ihmiset osallistuivat täydellä palkalla ja kokouspalkkioilla satoihin kokouksiin, kahvia ja yrttiteetä kului tuhansia litroja, pizzaa ja kasvisaterioita syötiin milijoonan euron edestä etc. Ja ne varsinaiset tärkeät työt jäivät tekemättä.

- Espoossa on nyt yli 10 vuotta puitu homeisen kaupungintaloröttelön kohtaloa, eikä siitä tule lasta eikä paskaa. Ja sama laulu kuin Helsingissä: Tuhannet ihmiset osallistuivat täydellä palkalla ja kokouspalkkioilla satoihin kokouksiin, kahvia ja yrttiteetä kului tuhansia litroja, pizzaa ja kasvisaterioita syötiin milijoonan euron edestä etc. Ja ne varsinaiset tärkeät työt jäivät tekemättä.

Eräällä herralla oli tosin hyväkin #suomiteko esittää: jokaisen suomalaisen pitäisi päättää olla työpaikallaan yksi päivä viikossa ilman facebookia.

Minun #suomiteko ehdotukseni liittyy "masennustautiin". On nimittäin aivan tautista, jos masennuksen vuoksi menetetään sairaslomina kaksi ja puoli miljoonaa työpäivää vuodessa. Sairaspoissaolopäivistä kertyy kokonaiskustannuksia valtiolle, kunnille ja yrityksille noin 877 miljoonaa euroa vuodessa. Kela maksoi vuonna 2013 työkyvyttömyyseläkkeitä 757,6 miljoonaa euroa.

Masennusjaksot kuuluvat ihmiselämään aivan samoin kuin kiima, iloisuus ja kostonhimokin. Vain pieni prosentti masennusta valittavista tarvitsisi lääkärinhoitoa, mutta kun se nyt on vain muodikasta jäädä pitkälle saikulle tai eläkkeelle.

Ehdotankin siis, että lääkärit kirjoittavat masennuspotilaille lääkkeiden sijaan 10 viikon kestolottolappuja. Kunnan laskuun. En tapakaan itteäni vielä, tapan itteni vasta sunnuntain lottoarvonnan jälkeen, ajattelevat silloin synkkämieliset potilaat. 

Näin mennään sitten viikko kerrallaan ja 10 viikon jälkeen jo selvästi virkeämpi potilas hakee uuden lottolapun. Eikä ole hikoilua, ei vapinaa, eikä muita masennuslääkkeille tyypillisia oireita.

Tuollaisella kestolotolla potilaissa herätetään Toivo ja hänet saadaan katsomaan elämää eteenpäin. Hän ei enää murehdi naurettavia lapsuuden koulukiusaamisia, vaan suunnittelee mielessäään matkoja Thaimaahan ja eteenpäin katsovan ihmisen on helpompi saada pilua tai jortikkaakin kuin synkkäilmeisen murjottajan.