Eräänä 1970- luvun talvena löytyi Norrbottenin erämaasta alaston mies kuoliaaksi jäätyneenä moottorikelkan selästä. Kysymys ei ollut mistään eroottisen performanssin ylilyönnistä, vaan mies oli asustellut erakkona kaukaisella mökillään, joka sitten jonain pakkasyönä paloi niin nopeasti, ettei mies ehtinyt edes vaatteitaan pelastaa liekeistä. Hänellä ei ollut minkäänlaista vaate-, tulentekoväline- ja ruokavarastoa mökkinsä ulkopuolella, kuten erakoilla yleensä on.

 

Oliko tapauksessa Alkoa mukana, kysyy nyt tietysti joku täti huolehtivaisena ja radio Jerevan vastaa; toivottavasti oli niin paljon Alkoa mukana, että tuo ihmisparka luuli kiitävänsä moottoriveneellä pitkin kesäistä järven selkää.


Tämä tarina tuli mieleeni, kun lueskelin tänään myrskyn katkomista sähköistä, kännyköiden toimimattomuudesta ja vielä kun luin artikkelin Suomen pankkien surkeasta tilasta.


Suomen pankeilla on omia varoja vain 25 miljardia, kun euroalueen keskiarvoon ja bruttokansantuotteeseen suhteutettuna niitä pitäisi olla 43 miljardia. Miten Suomi ylipäätään on selvinnyt näin ohuella pankkijärjestelmällä, kysyy asiansa tunteva kirjoittaja. Maassamme toimivista pankeista ulkomaalaiset omistavat suurimman osan ja ne harvat kotimaisetkin ovat keskittyneet vain hyvätuottoiseen asuntorahoitukseen, missä valtio heiluu takuumiehenä.


Nyt euron kriisiä on ruvettu pelastamaan setelirahoituksella ja sen, sekä muidenkin kriisin oheisilmiöiden myötä suomalaisten eläkesäätiöiden sijoituksista suuri osa tulee katoamaan savuna ilmaan. Välimeren mailla on suuret valtion ja kuntien omistukset, mutta meillä on nekin onnistuttu suhmuroimaan toiseksi vähiten tarjoavalle.


Nyt vihreillä on kuitenkin entistä suurempi syy vastustaa pohjoisen kaivoshankkeita, kun tänäänkin valmista peltiä satoi taivaalta. Kävin nimittäin päivällä kävelyretkellä ja kattopellin siivuja, sekä valokatteen palasia lojui vähän joka puolella. Soittelin hätäkeskukseen yhden kerrostalon irtoamassa olevasta peltikatteesta, mutta eihän siellä ehditty edes vastaamaan.