Näin jouluisin on aina tapana lukea ja esittää Raamatun kertomusta, jossa esiintyy Neitsyt Maria, hänen kirvesmiespuolisonsa Joosef, itämaan tietäjät ja verohallintokin on kovasti esillä. Murjaanikin mainitaan monesti, vaikka siitä arkioloissa saa kovat sakot.


Esitänkin siis tositapahtumiin perustuvan oman Joulukertomukseni. Henkilögalleria siinä jää Raamatun tarinaa vajavaisemmaksi, mutta kirvesmies löytyy ja murjaaneja peräti kaksikin. Jeesuksen isä Joosef oli myös rabbi ja kylänvanhin, mikä on aika lähellä omaa työsuojeluvaltuutetun virkaani 200 miehen työmaalla.


Olin tänään poikkeuksellisesti julkisilla välineillä liikkeellä, koska Vito- aasi oli korjattavana ja menee vuoden alusta entistä kovemmalle dieselverolle pantavaksi. Työpäivän päätyttyä tarvoin siis pysäkille ja nousin bussiin Helsingissä. Itämaan tietäjillä oli mukanaan lahjoja Jeesus lapselle; kultaa, mirhaa ja suitsukkeita. Minun laukussani ei ollut kultaa, mutta siellä oli kaksi punaisiin lahjapaketteihin pakattua viinapulloa ja virolaisia suitsusavukkeita. Konjamiinit sain työmaalta lahjaksi ja verottomat tupakit ostin itse.


Kuljettaja oli heti ilmielävä murjaani, ulkonäöstä päätellen jostain arabimaasta kotoisin. Maksaessani kyytiä hän rupesi virnistellen selittämään:” tuolla takana istu yksi poika. Maksa Helsinki ja nyt yrittää Espoo, ei onnistu!” Istuuduttuani penkkiin kuljettaja käveli bussin takaosaan ja puhui jotain murrosikäiselle suomalaispojalle. Tämä kiltinoloinen kaveri nousi ylös ja poistui säikähtäneen näköisenä bussista.


Silloin bussin keskivaiheilta nousi pystyyn toinen murjaani, selvästi arabitaustainen hänkin. Mies loikkasi ovelle ja huusi määrätietoisesti suomalaispojalle: “hei sinä, tule takaisin!” Sitten hän ohjasi nuorukaisen takaisin sisään ja maksoi tämän seutulipun kuljettajalle.


Olin lähdössä pitkälle vapaalle ja mielestäni tämä tapaus oli erittäin joulumieltä vahvistava. Tuo kuljettajakin hoiti virkaansa vain suomalaisella säntillisyydellä ja hän oli varmaankin ylpeä muslimiveljensä hienosta toiminnasta.