Tänään on tulossa ensimmäinen todella lämmin päivä tänä keväänä ja tuossa asuntoni edessä olevalla torilla tapahtuu jokavuotinen miellyttävä näytelmä, kun pienet tenavat opettelevat ajamaan polkupyörillään.

 

Tämä on 500- 700 asukkaan pieni, kylämäinen lähiö korkealla mäellä, suuren kaupunkikeskuksen kyljessä. Talot ovat 3- kerroksisia pienkerrostaloja, sekä rivi- ja omakotitaloja. Vielä on yksi englantilainen korttelikin, missä omakotitalot on rakennettu rivitalon tyyliin seinät toisiinsa kiinni. Autojen parkkipaikat on viisaasti sijoitettu alueen ulkokehälle, jolloin pihakadut ovat lapsille turvallisia.

 

Täällä on harvinaisen paljon lapsia, vaikka asukkaat ovat enimmäkseen han- suomalaisia. Kaksi kiinalaista perhettäkin on, thai- ja kiinalaisvaimoja on muutamassa talossa, muutama venäläis- inkeriläis- suomalainen perhe löytyy ja yhdessä perheessä isännöi Obaman näköinen ja tyylinen amerikkalainen.

 

Asun ensimmäisessä kerroksessa ja on mukava seurata tuota aivan ikkunoideni edessä tapahtuvaa Kevätklassikkoa. Kymmenet tenavat tulevat isiensä ja äitiensä kanssa upouusia lastenpyöriä taluttaen ja posket jännityksestä punaisina. Alussa haparoidaan apupyörillä, sitten ajetaan kiemurrellen jo ilman, ja parin päivän kuluttua turvallisia pihakatuja kiertää hurjaa vauhtia pitkä rivi pieniä pyöräilijöitä.

 

Tämä näky herkistää ja virkistää minua aina harmaan talven jälkeen ja siitä saan taas uutta voimaa solvata hallitusta, eduskuntaa ja maatamme hallitsevaa nomenklatuuria.

 

Suomessa on vasta viime aikoina herätty nuorison syrjäytymiseen ja kansan entistä pahempaan kahtiajakoon. Miesten köyhimmän viidenneksen elinikä rupeaa olemaan jo afrikkalaista tasoa ja tästä "kansallisesta häpeästä" on jopa Raimo Sailaskin huolestunut.

 

Suurimmat ongelmat tulevaisuuteen taitaa kuitenkin kasata tämä kuntien hillitön omien asuntojensa myynti. Nuorisolla ja eron, konkurssin, työttömyyden, pienen alkoholismin tai jonkin muun satunnaisen notkahduksen elämässään kokeneilla aikuisilla ei tulevaisuudessa ole enää mitään mahdollisuuksia saada asuntoa sosiaalisin perustein. Samoin matalapalkkaisten hoitoalojen ihmiset muuttavat mieluummin Ruotsiin ja Norjaan kuin jäävät tänne kärvistelemään liian kalliisiin vuokra- asuntoihin. Työperäinen maahanmuutto pysähtyy kuin seinään ja pakolaisten toinen sukupolvi joutuukin jo kadulle mummoja ryöstelemään.

 

Helsinki ja Espoo eivät myy asuntojaan, mutta ne ovat poistaneet tulorajat omista vuokra- asunnoistaan ja se on sama asia. Kunnat käyvät raakaa kilpailua hyvistä veronmaksajista, joka koituu koko kansakunnan tuhoksi.

 

Kuntien asuntomassojen ( 5000- 10. 000 asuntoa?) ostajat ovat ulkomaisia yrityksiä, joten ilmeisesti taas on kysymys jättimäisestä virhelaskelmasta. Kuntien asunnoistaan saamat rahat on nopeasti syöty ja kun tämä "pakkasella housuun kuseminen" on tehty, niin seuraavaksi lähtevätkin sitten vesilaitokset. Sen jälkeen tuhansien järvien ja muutenkin puhtaista vesistään tunnetun Suomen kansa juo maailman kalleinta vettä. Keskikaljan hintaista, mutta hienosti ulkomaalaisten omistamaa.

 

Luokanopettaja Urpilaisen hallitusta johtava Katainen luuli Venäjän talouden olevan Hollannin kokoinen ja annetuista takauksista päätellen he ilmeisesti luulevat Suomen talouden olevan Saksan suuruusluokkaa.

 

Komean ja positiivisen alun jälkeen rupesikin heti suivaisemaan voimakkaasti, mutta onneksi tämä Kevätklassikko alkaa pian.