Nykyiset uudet kirkot ovat järkiään supermarkettien näköisiä laatikoita, eivätkä kurotu ympäristöstään taivaita kohti kuten entisaikojen temppelit. Tämä saa ennen kirkontorneja koteinaan suosineet siivekkäät hakeutumaan pilviin asti yltäviin tornitaloihin. En nyt tarkoita näillä siivekkäillä kirkoissa kuuleman mukaan pesiviä enkeleitä, vaan kysymys on puolivalmiiseen rakennukseemme oikein urakalla pesiään rakennelleista puluista. Ontelolaattojen sisältä olemme löytäneet lukuisan määrän pesiä, joista osissa on vasta munat mutta toisissa jo piskuiset poikaset. Siellä huolehtivainen emo nököttää pesässään ja katselee ihmeissään kuinka meikäläiset riehuvat moottorisahojensa kanssa. Ja tragediaahan tämä väistämättä lintupoloille tietää.

Eräskin teräsrakennemies kertoi tapauksesta, jossa heidän oli ollut pakko valaa pesäontelon päät umpeen ja kuinka hiljaisessa illassa kuului sisältä poikasten sirkutus. Ei ollut kuulemma tullut uni silmään seuraavana yönä ja vieläkin karskin miehen ääni vaimenee tapausta muistellessa. Jouduin seuraamaan vierestä, kuinka puolikymmentä satakiloista runkoporukan miestä haukkui pomon pataluhaksi, koska tämä ei monista kehotuksista huolimatta ollut järjestänyt ontelolaatan aukkojen sulkemista. Tilanne oli sen verran uhkaava, että ehdin jo vakavasti huolestua mahdollisen tappelun kulusta: tuollaisten lihasjärkäleiden kourissa pehmyt insinööri ei kauan kestäisi ja silloin minä en pahimmassa tapauksessa pääsisi lyömään kertaakaan.

Tuntuu edelleenkin oudolta karauttaa polkupyörällä töihin muutaman sadan metrin päähän ja on ihan kuin ulkomaille tulisi. Venäjänkielinen radio Sputnik pauhaa joka puolella, enkä ymmärrä sanaakaan ympärillä käytävistä keskusteluista. Kuitenkin näiden ulkolaisten kanssa tulee suhteellisen hyvin toimeen, kaikki alan miehet ymmärtävät rankkaa huumoria ja kunnioittavat suoraa puhetta.

Viikko sitten eräs tulityökorttia tuntemattomasta kulttuurista tullut kaveri "rälläköi" maisemahissin tiloissa vioittaen siinä ohimennen koko korkean lasiseinän. Sen lasien vaihto tulee maksamaan 80 000 euroa, joten kyllä taas tuli halpa työ hintoihinsa ja päästään säästötalkoisiin!

Olen viime aikoina ottanut aika reippaasti yhteen pikkupomon kanssa. Nythän on kesä ovella ja rakentaminen käy kuumana joka puolella, joten ammattiväestä on pulaa eikä tarvitse kaikkea kuunnella. Upseerimainen pomoni vaatii tekemään hommat täsmälleen käskyjensä mukaisesti, vaikka omat ratkaisuni ovat monasti selkeästi parempia. Pari päivää sitten vastaava mestari kunnioitti minua puhelinsoitollaan ja ainoana asianaan kehui hyviä työsuorituksiani. Mitä ilmeisimmin oli asemastani työyhteisössä käyty jonkinlainen keskustelu toimistolla.

Tällaisena nousukautena on suorittavalla portaallakin mahdollisuus sanoa mitä ajattelee pyöreäkasvoisesta pomostaan. Syksyllä taas ilmojen jäähtyessä ja rakentamisen hiljentyessä seisotaan työmaan portilla hattu kourassa ja teryleenihousut tuulessa lepattaen töitä kyselemässä. Varovaisesti tiedustellaan työmaalla jo olevilta paikalla vaikuttavien mestareiden nimiä. Ettei vain sitten vastaavan mestarin huoneessa paljastukin istuvan mies, jolle on tullut aikaisemmalla työmaalla erityisen osuvasti lohkaistua.