Kävin viikolla haistelemassa kevään tuoksuja aurinkoisella meren jäällä. Läheisessä venesatamassa jään läpi pistävän uponneen moottoriveneen keula oli erittäin ikävä näky ja hyvin useinhan tuollaisiin tapauksiin liittyy jokin henkilökohtainen tragedia. Espoon kaupungin venesatamista vastaavalla virastolla on runsaasti tehokasta kalustoa ja henkilökuntaa käytössään, joten olisiko tuo nyt iso homma hinata uponneet veneet syksyllä rantaan. Kysymys on pahimmillaankin vain muutamasta tapauksesta, mutta ne ovat niin tolkuttoman surkean näköisiä yleisillä rannoilla.

Ennen jäähdytyslaitteiden keksimistä sai Usa:ssa yli satatuhatta ihmistä elantonsa jään nostamisesta ja jakelusta. Talojen eristetyissä kylmäkomeroissa oli ulkoseinässä aukko, josta jakelijat kävivät tietyin välein survaisemassa jääklöntin sisään. Jäätä kannatti myös laivata mantereelta toiselle, koska vain 20% siitä ehti sulaa matkalla.

Vuonna 2006 erilaiset datakeskukset veivät  jo 1,5% Usa:n sähköntuotannosta ja suurin osa siitä kului jäähdytykseen. Suomeenkin ollaan tulevaisuudessa perustamassa aina enemmän tällaisia datakeskuksia, koska eihän niin tärkeitä laitoksia voi esim. venäläisten käsiin luottaa. Varastavat heti pornohyllyt tyhjiksi, alkavat jotenkin kiristää tai vähintäänkin sillä iänikuisella smetanallaan sotkevat paikat.

Tuollaiset hallithan on edullisinta perustaa pohjoiseen, missä voidaan helposti tuottaa luonnonjäätä jäähdytykseen. Viereisestä järvestä pumpataan vettä kevyisiin muotteihin ja jäätymisen tapahduttua painovoima vie tavaran kylmiöön. Siellä se jäähdyttää putkistoja läpi lyhyen kesän ja sulamisvedet huilivat takaisin järveen. Tämä on työllistävää aluepolitiikkaa, säästyy energiaa ja Google voi taas ylpeillä pienellä hiilijalanjäljellään.

Tulosvastuullinen Helsingin kaupungin matkailuvirasto puolestaan voisi tilata jäävuoren tulosvastuulliselta Kemin kaupungin rakennusvirastolta. Meren rannalla olevan jyrkän mäen päälle jäädytetään syystalvella sopiva pohja, se peitetään pressuilla ja väkevät pumput alkavat syytää merivettä kohti keskellä seisovaa salkoa. Keväällä onkin sitten valmiina jo taitavasti tasapainoon jäädytetty 55 metriä korkea jäävuori,joka merenpuoleista kylkeä kasvattamalla saadaan nätisti liukumaan jäädytettyä rinnettä pitkin mereen. Minulla ei ole mitään ennakkoluuloja kuntatyöntekijöitä kohtaan, mutta silti joku ulkopuolinen voisi käydä tarkastamassa ettei kuitenkin ole taloja rinteessä. Jäädytystyö olisi tietysti helpointa tehdä meren jäällä, mutta tuosta jäävuoren rysäyttämisestä mereen voisi kasvaa Kemin ja koko kalottialueen suurin kulttuuritapahtuma. Tämän jälkeen meressä lilluva jäävuori hinataan Helsingin kauppatorille ja jopas on turisteilla ihmettelemistä. Kuuluisilla kauppatorin lokeillakin menee biologinen kello sekaisin ja ne lentävät Porvoon suunnalle pesimään. Siitähän voi tietysti tulla sanomista, mutta ennemmin sitä kuuntelee rantahurrien määkimistä kuin lokkien kirkumista. Lisäksi röyhkeät lokit ryöstävät ruuan jopa kädestä, kun taas ruotsinkieliset ottavat etuoikeutensa nätisti budjetista.

Muutin 1980 luvun alussa Tukholmasta Turkuun ja olin siellä töissä eräässä rivitaloja rakentavassa pienessä rakennusfirmassa. Ajelimme kerran asioilla tuon puljun insinöörin kanssa ja selitin hänelle kuinka hieno matkailuvaltti Lapille olisi tehdä lumesta ja jäästä erilaisia rakennelmia. Visioin rinnebaareja, igluja nuorison yöpymistä varten ja muuta aitoa eksotiikkaa. "Kyllä ne sinullakin on puheet", tuhahti tuo tosikko mies, vaikka nythän tiedämme kaiken puhumani jo toteutuneen. Joitakin aikoja myöhemmin tämä samainen pomo oli viemässä firman puutavaraa johonkin yksityiseen projektiinsa ja hän pisti minut tekemään kuormaa pieneen lava-autoon. Teinkin työtä käskettyä, mutta hänen ajaessaan pahimpaan ruuhka-aikaan ylös jyrkkää mäkeä Turun keskustassa oli tuo jäinen kuorma levinnyt koko mäen pituudelle.

Nuo kaksi erillistä tapausta yksittäisinä muistoina tuottavat ristiriitaisia tunteita, mutta niitä yhtenä kokonaisuutena ajatellessani tunnen vieläkin suunnatonta mielihyvää. Huomasin kerran netistä tuon onnettoman insinöörin jurottavan edelleenkin samassa pikku firmassa ja siitä tempaisin vielä extra-bonukset kotiin. Tämä mies kun ei milloinkaan edes suostunut tervehtimään alaisiaan työmaalla.