Muutamia kertoja vuodessa Suomen poliisi pakkopalauttaa kotimaahansa 4- 10 kielteistä turvapaikkapäätöstä saaneen tai vakaviin rikoksiin syyllistyneen turvapaikanhakijan. Hyvin usein on silloin lentokentällä satapäinen joukko feministejä kirkumassa vastalauseita ja jopa lentokoneen lähtö on estetty. Näillä lähtijöillähän on aina 2.000-  5. 000 euron lähtöraha taskussaan, mutta kun se kelan ilmainen asunto ja jopa miljoonissa pyörivä koko elämän kestävä elätys jäi saamatta. Ei ole liioittelua, sitä todistavat tiettyjen mamuryhmien 10- 20% työllisyysasteet. Husulaiset, irakilaiset, afgaanit, etc.

Samaan aikaan lentokentiltä viedään pakolla kaikessa hiljaisuudessa pakolaistaustaisia pikkutyttöjä vanhempien kotimaihin ympärileikattaviksi ja vähän vanhempia pakkoavioliittoihin tuntemattomille ukoille ja klaanipäälliköille. Samoin myös monet tytöt viedään "viikon lomalle", jonka "kotoutusloman" vanhemmat tietävät jo lähtiessä kestävän useita vuosia. Kuten espoolainen kaupunginvaltuutettu ja somalitaustainen Habiba Ali. Hän tosin kertoi lähteneensä omasta halustaan, mutta missä ovat hänen omat lapsensa kesäisin? Suomeen turvaan jääneet vanhemmat nostavat sitten Suomen hintoihin suhteutetut lapsilisät ja kotihoidontuet ja nauttivat turvallisen hyvinvointivaltion kaikista eduista.

Suomessa on nyt feministinen hallitus, jolla olisi tässä näytön paikka. "Vähän samalla tavalla, kuin suomalaiset ovat lähettäneet lapsiaan kesälomaksi mummolaan maalle”, lausui poliisiylivihapuhekomissaari Jari Taponen näistä tyttöjen katoamisista. Feministit eivät ole mitenkään reagoineet tuohon täysin järjettömään lausuntoon. Sen sijaan lehdistössä on ollut hirveä haloo siitä iranilaisesta Sardarista, joka lähetettiin Iraniin "mummolaan".

Göteborgissa on jo ohjeistettu tuollaisia pakolla vietäviä tyttöjä piilottamaan lusikka pikkuhousuihinsa, joka sitten hälyttää metallinpaljastimessa ja tarkastuksessa tiedetään heti mistä on kysymys.

Suomen hallituksella on nyt feministi sisäministeri kaikkine keinoineen ja naiskaarti määrää muutenkin tahdin kaikessa, mutta ovatko ne ihmisoikeudet nyt tärkeitä näin aroissa asioissa. Hussein al- Taeen rivo esimerkki osoitti, että eivät ole.