Suomelle on pian tulossa 930 miljoonan euron vuotuiset kustannukset, kun maamme metsät, suot ja pellot ennallistetaan sotien jälkeiseen tilaan. Tavoite on niin tiukka, että todennäköisesti yleistyvän pettuleivän raaka- aineetkin pitää ostaa Ruotsin sellutehtailta.

Suomen julkisen sektorin vaje on nyt 8 miljardia vuodessa, mutta sen päälle joudumme pian maksamaan 2- 8 miljardia vuodessa päästökauppaan, koska metsämme ovat yllättäen muuttuneet hiilinieluista hiililiseparaattoreiksi. Saksalainen selvisi päästömaksuista julistamalla maakaasun uusiutuvaksi energiaksi, jota mallioppilas Suomenkin mepit ja virkamiehet innoissaan kannattivat. Tuskinpa sentään Nils Torvalds, joka ajaa tiukasti Suomen kansan etuja.

Suomen viennistä 20% on metsäteollisuuden tuotteita, joten sen tehtaiden alasajo ja Venäjän kaupan totaalinen loppuminen tuovat Suomelle vähintään 10 miljardia lisää vajetta. Petteri Orpon suunnitteleman sinipunahallituksen valtiovarainmisteri Sanna Marinin pitää siis ottaa neljän vuoden aikana jotain 60- 100 miljardia lisää velkaa. Ja niillä lainoilla on kova korko. Mahtaakohan edes saada enää, mitä luulisitte!

Professori Veli Pohjonen on ehkä paras Suomen metsienhoidon asiantuntija, joka on ollut myös ulkomailla vetämässä erilaisia metsäprojekteja. Tänäänkin hänellä on kolme (tässä, tässä ja tässä) äärimmäisen järkevää kirjoitusta Oikotieto. fi sivustolla. Mutta kun meillä metsien käytöstä päättävät Helsingin vihreät, Elokapina, sekä Ylen ja Hesarin minnapetteri- toimittajat. Jotka eivät ole koskaan metsässä tai suolla käyneetkään.

Poimin tässä muutamia kohtia Veli Pohjosen kirjoituksista:

Metsäteollisuutemme raakapuun tuonti Venäjältä oli kaiken kaikkiaan 13%, ennenkuin se pysähtyi pysähtyi Ukrainan kriisin myötä.  

Ukrainan kriisi on luonut 1900-luvun loppupuolella kehitetylle metsäpuiden lyhytkiertoviljelylle uuden tarpeen. Voisimme nopeasti viljellä puuta metsättömille luonnonhoidon pelloille ja turvesuonpohjille. (Aivan kauheeta, valkoposkihanhille kaikki vaan! Helsingin vihreät.)

Saisimme lisää raaka-ainetta sekä sellu- ja kartonkiteollisuudelle että lämpövoimaloihin. Kohu talousmetsien puun riittävyydestä voisi vaimeta. (Aivan kauheeta, kortonkeja voi ostaa laivalta! Elokapina.)

Vähintään metsäntutkimukseen tulisi ottaa myös kantojen korjuu jatkuvien hakkuiden yhteydessä. Metsäprofessori Olavi Huikari osoitti jo 1970-luvulla, että kannoissa on käyttämätöntä biomassaa 10-40 prosenttia koko metsän kasvusta.(Aivan kauheeta, toukille ja hyönteisille kannot vaan. Helsingin vihreät.)

Seuraavan kymmenen vuoden aikana kantojen käyttö energiaksi nousi miljoonaan kuutioon. Lisäys oli 200-kertainen. Kyseessä on talousmetsien vauhdikas menestystarina, mihin tuskin mikään muu metsän perustuote on kymmenessä vuodessa pystynyt. Vuodesta 2013 lähtien kantojen energiakäyttö on kuitenkin hiipunut. (Aivan kauheeta, ei mitään energiaa, kun sähkö tulee pistorasiasta. Elokapina.)

Luonnonvarakeskus on osoittanut, että havumetsiemme vuosikasvu kohenee edelleen 15-30 prosentilla, kun siirrymme maatiaissiemenestä jalostettuihin istutustaimiin. Ne ovat peräisin siemenestä, joka on saatu risteyttämällä sekä tasaisen varmoja kotimaisia että hieman eteläisempiä, kovakasvuisempia emopuita. (Aivan kauheeta, ei mitään vieraslajeja, koska voidaan ottaa muslimipakolaisia maailmalta niiden siementen hinnalla! Elokapina.)