Minulla oli monta kertaa ja useiden vuosien ajan työtoverinani eräs entinen jääkiekkoilija, jonka lupaava ura oli päättynyt liialliseen mieltymykseen tähän kuningas alkoholiin. Hän on ajanut rakennustyömailla erilaisia koneita ja tehnyt apumiehen töitä. Miehen hartiat olivat niin leveät suhteessa muuhun vartaloon, että hänen lempinimekseen vakiintui nopeasti Neliskanttinen.

Tämä sankari kertoi kerran heränneensä vallan armottomaan krapulaan ja keho suorastaan huusi loiventavaa ryyppyä, mutta rahaa ei ollut latiakaan. Aloitekykyisenä miehenä hän oli sitten vain marssinut viinakauppaan ja hyllyn takana kyykyllään siemaissut puoli pulloa kaupan parasta viskiä.

Eräälle työmaalle tuli joku mainostoimisto kuvaamaan sähkötarvikkeita myyvän yrityksen mainoslehtistä ja minut ja Neliskanttinen pyydettiin taustahahmoiksi. Tuosta puolen tunnin kuvaussessiosta saimme n. 300 euroa mieheen nettona, joten eivät noissa mainoshommissa ihan pienet rahat pyöri. Yritykset vähentävät nämä menot verotuksessa ja näin tavallinen työkansa saa taas maksaa kaikenlaisten turhimusten bemarit ja samppanjaörvellykset.

Jokin aika sitten kuulin Neliskanttisen olleen töissä jonkun moottoripyöräjengin omistamassa rakennusalan työvoimaa vuokraavassa yrityksessä. Näitä pimeää työvoimaa välittäviä yrityksiä on nykyään pilvin pimein, enkä tiedä oliko nyt ollut kyseessä Helvetin enkelit, Bandidos, vai mikä aikuisten miesten leikkikerho.

 Henkilöstöpolitiikka on kuitenkin siellä huomattavasti tiukempaa kuin julkisella sektorilla, sen oli Neliskanttinen saanut karvaasti kokea. Hän oli nimittäin eräänä aamuna jäänyt krapulan takia kotiinsa makoilemaan, eikä ollut ilmoitellut työmaalle mitään. Pian oli oven taakse ilmestynyt vielä tätä koko nuoruutensa urheillutta kaveriakin isompi luidenmurskaaja, todennut ”meillä ei saatana olla rokulissa”, vedellyt Neliskanttista turpiin ja pakottanut miehen lähtemään työmaalle. Tuollaisesta firmasta ei niin vain jäädäkään masennuksen takia sairaslomalle.

Mikä oli tämän tarinan opetus, sitä on parempi jokaisen miettiä hiljaa mielessään. Suomessa harmaan talouden osuus on jo 8 % bruttokansantuotteesta ja pelkästään rakennusalalla menetetään parin musiikkitalon verran (200- 400 miljoonaa) verotuloja vuodessa. ”Kysymys on kuitenkin vain marginaalisesta summasta”, totesi työministeri Anni Sinnemäki. Seuraavien vaalien jälkeen kymmenet tuhannet julkisen sektorin työntekijät tulevat menettämään työpaikkansa, mutta silloin kysymys on tuskin vain ”marginaalisesta määrästä”.

Neliskanttinen on vielä nuori mies ja jos hän on ankaralla työllä pystynyt rakentamaan itsestään huippujääkiekkoilijan, niin kyllä hän vielä kääntää oman elämänsäkin huikeaan nousuun.