Aivan ensimmäiseksi mainittakoon, että vakituisesti käyttämässäni Liidelissä on parikin hiukset peittävää huivia käyttävää kassaneitiä, eikä se minua mitenkään häiritse.

Mutta joissakin ammateissa se voisi todella häiritä. Sisäministerinä vihreiden Maria Ohisalo rupesi aivan ensimmäiseksi puuhaamaan Suomeen huivipäisiä naispoliiseja, mutta onneksi se kaatui jostain syystä. Vihervasemmistohan kirkuu neutraaliutta ja uskontojen kieltämistä kouluissa ja kaikkialla, paitsi jos se koskee muslimeja.

Ruotsissa musliminainen haastoi raastupaan vartiointiliikkeen, joka ei sallinut hänen käyttää huivia työpaikallaan (junavalvonta). Se oli naisen mielestä syrjintää uskonnon, ihonvärin, sukupuolen, jne, takia. Siellä ei onneksi ole vielä keksitty tuota Suomessa kauhistuttavaa MIKROAGGRESSIOTA, joka on typeryyden ja naurettavuuden ehdoton huippu.

Nainen hävisi oikeudenkäynnin ja joutui maksamaan vartioliikkeen kulungit. Se ehdoton huivipakko musliminaisille kuitenkin estää työnteon niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Ja siitähän ne tykkäävät, kun ei tarvitse muuta ruveta keksimään!

Ruotsissa on paljon kokemuksia muslimipoliiseista ja hyvien lisäksi erittäin huonojakin kokemuksia. Monille muslimipoliiseille se oma uskonyhteisö Umma on tärkeämpi kuin Ruotsin oikeuslaitos. Niinpä monissa suurissakin operaatioissa on todettu jengien olevan koko ajan tietoisia poliisin toiminnasta ja nämä ovat vetäneet vesiperän.

Huivi pois, vai sossuun, kas siinä kysymys? No mutta senhän näkee tilastoista, koska yleensä musliminaiset työllistyvät vain omiensa palvelemiseen liittyviin leikkitöihin. Tai sitten valtion palkkatuella (6- 12kk) kauppojen kassoiksi (+-0).