Olen jo pitemmän aikaa väittänyt, että Suomessa työskentelevien virolaisten määrä on pikemminkin 100. 000 kuin vauvanposkisten viranomaisten ilmoittama 40. 000 päätä. Eilen esitetyssä Silminnäkijässä Kalevi-pojat myytävänä vahvistettiin minun ( Nils- Aslak Näkkäläjärvi ) olleen oikeassa. Tuossa luvussa eivät ole mukana Suomessa vakituisesti asuvat ja Suomeen veronsa maksavat virolaiset.

USA on julistanut Viron boikottiin maan harjoittaman ihmiskaupan takia ja tuon ihmiskaupan toisena osapuolena on pääasiassa Suomi. Ihmiskaupan määritelmä: Varsinkin halpatyövoimana laittomat siirtolaiset ovat joustava työvoimareservi, jolla ei ole oikeuksia, oli kysymyksessä työturvallisuus, työajat tai palkat. Tähän asiaan eivät ihmisoikeuksista niiiiiin huolissaan olevat kukkahattutädit puutu ja Rkp ja Kokoomus vastustivat jyrkästi harmaan talouden vastaisia toimia hallitusohjelmassa.

Hallituspuolueiden unelma 200. 000 ulkomaalaisesta on nyt siis jo täyttynyt, vaikka aika pahasti orjakaupalta haiskahtaakin. Enää hallituksen pitää päättää mitä tehdä 500. 000 kotimaiselle työttömälle ja vajaatyöllistetylle. Suora maasta karkotus voisi herättää kansainvälistä huomiota, mutta ruvetaanko taas jakamaan menolippuja Ruotsiin, kuten aikaisemmin tehtiin. Meillä on kuitenkin vahva ja toimintakykyinen enemmistöhallitus, joten voimme rauhallisin mielin jäädä odottamaan sen viisaita päätöksiä.

Meillä on työmaalla porukka vähentynyt koko ajan ja ensi viikolla väkeä on vielä vähemmän. Olemme nyt yli 1, 5 vuotta tehneet hommia samojen virolaisten kanssa ja meistä on tullut hyviä ystäviä. Lähtijät tuovat aina leivonnaisia viimeisenä työpäivänään ja heidät kätellään kyllä me jossain vielä törmätään toivotuksilla. Me ymmärrämme heidän orjuutensa ja he käsittävät meidän koko ajan pahenevan kurjuutemme.

Tänään seurasin lasin takaa lämpöisessä, kuinka etninen afrikkalainen ( Nikerian neegeri ) pesi ikkunoita 6. kerroksen terassilla. Ulkona hyytävän kylmässä merituulessa ja pakkasessa. Nostin mielessäni hattua miehen hyvälle asenteelle ja ajattelin: eipähän tarvitse ainakaan leijonia pelätä. 

Talomme ylimpään kerrokseen tuli toimistotilojen ja neukkareiden lisäksi edustussauna. Virolainen porukka senkin tietysti rakensi ja heitä oli yli kaksi viikkoa ja koko ajan neljä miestä saunatiloissa toistensa tiellä pyörimässä. Suomalainen kirvesmies rakentaisi yksin tuollaisen saunan ja vieläpä naulaisi paneelitkin oikein päin seiniin. Naaraspontti ylöspäin on vastoin kaikkia hyviä tapoja ja fysiikan lakeja, mutta sillä tavalla Kalevi- pojat vaan kalliit laudat pilasivat.

Nämä virolaiset tekivät tosiaan noinkin alkeellisen perusvirheen, mistä voi päätellä sitä muunkin rakentamisen tasoa. Suomalainen saunaurakoitsija olisi häädetty välittömästi työmaalta vastaavan amatöörimäisyyden jälkeen, eikä hän olisi saanut centtiäkään korvausta materiaaleistaan, mutta ilmeisesti tuo virolaisten tekele nyt vain jää sinne iäksi.

Rakentamastamme jättimäisestä liikekeskuksesta on avattu jo viisi kerrosta ja niissä liikkumiseen tarvitsemme yleisavaimen kaltaisen kulkukortin. Niitä on luovutettu vain muutamille harvoille ja sellaisen omistavana joudun usein availemaan ovia ja kuljettamaan myös kulkukortin vaativilla hisseillä miehiä työpisteisiinsä.

Eräs Lapista kotoisin oleva maalari naureskeli hieman hämillään, että hän pystyy menemään minne vain ilman tuota korttia. Näytösluontoisesti hän käveli eräälle ovelle, painoi rintaansa kortinlukijaa vasten ja eiköhän vain ovi napsahtanut auki. Tämän jälkeen hän avasi pari ylintä paidannappia ja näytti syyn yliluonnollisiin kykyihinsä; hänelle oli asennettu sydämentahdistin, joka avasi kaikki ovet! Tuollaista ihmevehjettä kannattaa käydä kokeilemassa jossain pankissa sulkemisajan jälkeen.

Tämän samaisen maalarin työnantajalla on ensi perjantaina tärkeä kokous, jossa päätetään kuinka monta miestä lähtee kilometritehtaalle. Ja tämä samainen  firma on myös tehnyt koulutussopimuksen erään ammattikoulun kanssa: tietty määrä virolaisia koulutetaan maalareiksi ja yritys sitoutuu palkkaamaan heidät.

Tässä yhtenä päivänä kysäisin suoraan eräältä mukavalta virolaiselta maksaako hän veronsa Suomeen. “Me emme maksa, firma maksaa”, vastasi mies hieman hämillään. Hänellä on suuri määrä mehiläispönttöjä kotitilallaan Virossa, joten tietysti me olemme antaneet hänelle lempinimen “Mehiläisenkesyttäjä”.

Tänään uutisoitiin Raimo Sailaksen vaativan 5 miljardin säästöjä vielä tälle vuodelle. Meille rakentajille sillä ei ole loppujen lopuksi hevon helvetin väliä, mutta ehkä muitakin alkaa nyt kiinnostaa maassamme räjähdysmäisesti leviävä harmaa talous. Lukemattomat rakentajat ovat jo vaihtaneet leipäpuunsa leipäjonoon, menettäneet asuntonsa, perheensä ja kaikki mahdolliset hyvinvointivaltion perusasiat. Kunhan yhä useammat muutkin maksavat joitakin vuosia muutaman kymppitonnin vuodessa solidaarisuusapua Baltiaan ja Kreikkaan, niin voimme arvioida uudelleen tätä “impivaaralaisuuden” käsitettä. Suomi on jyrkästi kahtia jakautunut maa, mutta luuseriosastoa kuunnellaan enemmän, jos sinne putoaa 50. 000 kirkuvaa akkaa julkiselta sektorilta .

Joihinkin uutisiin reagoidaan kumman vaisusti Suomessa. Tavalliset palkansaajat maksavat 100 miljoonaa euroa vuodessa jo muutenkin isoja eläkkeitä saavien johtajien ja toimihenkilöiden lisäeläkkeisiin, kun taas heidän omia eläkkeitään leikataan ja eläkeikääkin yritetään vielä nostaa. Näin kerrottiin mediassa, mutta ei siitä isompia protesteja syntynyt.

Samoin kerrottiin, että puolet toimeentulotukeen oikeutetuista ei saa heille kuuluvaa avustusta ja näin kunnat ja valtio säästävät 600 miljoonaa euroa vuodessa. Turha on siis ihmetellä leipäjonoja ja sitä, että miesten köyhin viidennes elää 13 vuotta lyhyemmän elämän kuin rikkain viidennes. Tässähän rupeavat täyttymään jo kaikki harkitun kansanmurhan tunnusmerkit. Naisilla tuo ero eliniässä on 7 vuotta, mutta eikös se ole aika sama elääkö 95 vai 102 vuotiaaksi. Juopot ja horatsut naisetkin elävät kuitenkin pitempään kuin hyvinsyövät suomenruotsalaiset raharikkaat miehet.

Vajaat kaksi vuotta sitten aloimme rakentaa jättimäistä myymälää ja erään laivayhtiön pääkonttoria.

Kallioon louhittiin valtaisa monttu ja siitä sitten vain ruvettiin väsäämään taloja kasaan. Viime talvena lunta tuli lähes päivittäin lokakuusta asti ja pakkastakin oli kuukausien ajan.

Monina aamuina työmaalle tullessamme oli pimeää, pakkasta oli 10- 20 astetta, jäinen tuuli puhalsi ja luntakin oli tuiskunnut. Varsin usein pumppujen vikavirtakytkimet olivat yöllä lauenneet ja syvän montun pohjalla oli metri merivettä. Ohuen jään päälle oli satanut vähän lunta, joten moni sai heti aamusta kylmän kylvyn. Voi sitä kiroamisen määrää silloin. 

Vesi pumpattiin kuitenkin aina nopeasti  pois ja jäisille kallioille ruvettiin väsäämään monenlaista betonimuottia. Betonin pumppuautot ja “kura” oli tilattu tarkkaan kellonaikaan, joka yleensä oli “eihän me nyt saatana millään siihen ehditä”. Esimiehiltä riitti kuitenkin ymmärrystä ammattilaisten näkemysten edessä ja he tarjosivat toisenlaistakin vaihtoehtoa; “teette saatana yöllä sitten tai pistetään miehet vaihtoon!”

Ja useimmat valut tehtiinkin iltapimeällä ja samat miehet painoivat monesti vielä kellon ympäri. Olosuhteissa, joissa radio kehotti helsinkiläisiä oleskelemaan sisätiloissa. 

Työmaalle ajettiin varmaan 10. 000 kuormaa erilaista tavaraa, joka naulattiin, ruuvattiin, ammuttiin, hitsattiin, liimattiin, niitattiin ja levitettiin paikoilleen. Siellä suoritettiin ehkä 17 miljoonaa erilaista työtehtävää, joista suuri osa vaati tekijältään äärimmäistä venymistä ja kaikkien inhimillisten suoritusrajojen ylitystä.

Eri kansallisuuksia oli kymmeniä, mutta siitä huolimatta yhteistyö toimi; auttavaa kättä ja työkalua sai aina tarvittaessa, kertaakaan ei tapeltu verissä päin, eikä kukaan jäänyt pitkälle sairaslomalle työpaikkakiusaamisen takia. Joiltakin virolaisilta jäi se pienikin palkka saamatta, mutta sehän on vain sitä globalisaatiota.

Tärkeimmät työt hoidettiin enimmäkseen pohjoissuomalaisten rakentajien voimin, joiden keski- ikä rupeaa olemaan jo vaarallisen korkea. Palkat ovat pudonneet, joten helsinkiläisnuoriso makoilee mieluummin kotosalla kuin lähtee ulos pakkaseen. Nukkumalähiö ja oleskelulupa otetaan kirjaimellisesti.

Nyt ovat talot valmistuneet ja ihmiset vaihtuneet. Elektroniikkaan erikoistuneen suurmyymälän työntekijät ovat pääosin 18- 25- vuotiaita nörttejä, joille piti rakentaa oikein unisex- vessatkin ja jotka arvioni mukaan  juovat 14 litraa colaa päivässä. Nämä linnunpoikasen näköiset nörtit erottuvat selvästi meistä harteikkaista rakentajista, ja muutenkin ovat kovasti sukupuolettoman oloisia.

Me viimeiset rakentajat olemme heille vain ylimääräinen riesa, joka korjailee omia virheitään. Muutama puuttuva listanpätkä ja paikkamaalaus on näille nörteille kammottava puute ja ammattitaidottomuuden osoitus.

He ovat aina saaneet kaiken valmiina, eivätkä ole koskaan tehneet mitään itse omilla käsillään, joten heillä ei ole mitään käsitystä suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta.

Tänään yksi pikkuinen solmiolinnunpoikanen huomautti minulle “korjausten loputtomasta kestosta”, joten se sai minut nousemaan blogille. Tuon suurmyymälän avajaisten jälkeen meitä rakentajia kiellettiin jopa menemästä työvaatteissa liikkeisiin, mikä sekin oli meistä erittäin loukkaavaa ja neitimäistä. Tietysti minä kunnioitan näiden nörttien erikoisosaamista ja ymmärrän sen olevan enemmän tulevaisuutta kuin monet vanhat ammatit, mutta kun sitten taas ei.

Seuraava tarina on täysin kuvitteellinen, vaikka se voisi kyllä aivan hyvin olla tottakin, mutta valhetta se ei ainakaan ole.

Raivon isoveli Aivar on jo pitkään ollut Suomessa rakennuksilla töissä ja saa viimein houkuteltua Raivonkin tuonne Pohjolan Luvattuun maahan. Raivo ei kodumaassaan Eestin vapaavaltiossa saa mitään korvauksia mistään ja niinpä hän pakkaa laukkunsa ja lähtee. Noustessaan laivaan hän tuntee vastaavansa uuden, yhteisen ja rajattoman Eurooppamme kutsuun.

Laivamatkalla Aivar opettaa pikkuveljelleen Soomessa menestymisen salaisuuksia. Pomolle pitää aina vastata okei, vaikka ei edes tietäisi mistä tämä puhuu. Suomalaiset rakentajat ovat menettäneet työnsä juuri sen takia, että he aina sanovat vastaan Mestarille ja hevostelevat. Suomessa kun tykätään ennen kaikkea nöyryydestä, oli mies muuten mitä tahansa.

Kaikki sujuu hyvin; kieli on helppoa, virolaisia suorastaan haetaan töihin ja pitkää päivää ja viikonloput tekemällä pääsee hyviin ansioihin. Suomalaisille ei uskalleta olla maksamatta ylityökorvauksia, koska jossain vaiheessa nämä kuitenkin soittavat Liittoon ja Firma joutuu maksamaan kovat prosentit. Sen takia heitä ei koskaan pyydetäkään ylitöihin, mutta viisaat virolaiset eivät vaadi ylityökorvausta ja saavat tehdä niin pitkää päivää kuin haluavat. 

Useimmilla Helsingin työmailla on enää vain muutamia suomalaisia ja suuri enemmistö virolaisia, venäläisiä ja muita ulkomaalaisia. Kaikki menee hyvin, Raivo hankkii kuukaudessa 2200 € puhtaana käteen, koska veroja pitää maksaa vain jos käy sitä varten erikseen ilmoittautumassa ja kukapa nyt niin hullu olisi.

Työmailla on pakollinen Työturvallisuuskortti, mutta sen saa vain istumalla kaksi tuntia kurssilla. Ulkomaalaiset eivät ymmärrä mitään kouluttajan puheesta, mutta kurssin lopussa kaikki täyttävät yhdessä ja kouluttajan opastuksella kysymyskaavakkeet. Kurssin vetäjälle on tärkeää saada kaikki läpi kokeesta, koska näiden yli sata euroa maksavien korttien kurssittaminen on hyvä bisnes. Kaksi 20 hengen ryhmää päivässä tekee jo 4000 euroa brutto, joten kyllä siitä opettajallekin jää melkoinen siivu. Merkonomi on jo ylikoulutettu tässä pelleilyssä.

Kohteliaat työsuojelupiirin edustajat tulevat joskus työmaalle ja kysyvät tätä arvokasta työsuojelukorttia ja sitä näyttämällä osoittaa olevansa ammattitaitoinen, laillinen ja hyvin tarpeellinen moniosaaja työvoimapulasta kärsivässä Suomessa. Tosin suomalaisia rakentajia on 50. 000 työttöminä, mutta nehän eivät edes halua töihin. 

Raivo on onnellinen, mutta sitten Aivar litistyy. Isoveli oli mennyt irrottamaan jassikkaa nosturin koukuista, mutta ohjannut radiolla väärin suomalaista nosturinkuljettajaa, jolloin Aivar jäi tuhatkiloisen taakan ja betoniseinän väliin. Hänet viedään ambulanssilla sairaalaan, missä todetaan 6 kylkiluuta katkenneiksi ja toinen käsivarsi pahoin murskautuneeksi. Viikon kuluttua Aivar pääsee sairaalasta ja matkustaa heti Viroon, koska pomo oli käskenyt hänen häipyä ennen kuin kytät tulevat kyselemään. Pimeänä työntekijänä Aivar ei saa mitään korvauksia Suomesta ja vielä vähemmän Virosta, joten hän on nyt kusessa. Aivar oli ollut mukana turvaamassa suomalaisen hyvinvointivaltion kilpailukykyä samalla tavalla kuin sika osallistuu joulupäivälliseen.

Raivo miettii ankarasti tulevaisuuttaan. Lopulta hän kysyy töitä suomalaisesta rakennusfirmasta ja hänet otetaan virallisesti yrityksen palkkalistoille. Raivon palkka nousee 25 %, mutta verojen ja sotumaksujen jälkeen hän huomaakin saavansa vähemmän käteen kuin aikaisemmin. Tämä ahkera supliikkimies päättää kuitenkin tehdä paljon ylitöitä 50-200% ylityökorvauksella, mutta nyt niitä ylitöitä ei enää tulekaan. Raivo on hinnoitellut itsensä ulos!

Työmaa loppuu, mutta uudella työmaalla ei enää ole tilaa Raivolle, koska suomalainen firma pitää näitä muutamia omia miehiään vain kielitaidon vuoksi. Ja se kieli on soomenkieli. Lisäksi pomo otti virallisesti palkatun miehen tarkempaan seurantaan ja kyllästyi siihen okei, okei ikuisesti ja joka asiaan. Viiden miehen virolaisporukassa oli hyvä heilua vain yhtenä muiden mukana, mutta suomalaistuneelta työntekijältä vaadittiin työsuoritusten hoitamista omin päin ja nyt kaksinkertaistuneille palkakustannuksille odotettiinkin enemmän vastinetta. Raivosta on tullut oman globalisoitumisensa ensimmäinen uhri!

Raivo ei ehtinyt olla tarpeeksi pitkään Suomessa töissä saadakseen työttömyys- ja sosiaalitukia, joten hän joutuu matkustamaan takaisin Viroon. Siellä hän nyt omassa kodumaassaan ( Eesti Vabariik) syöttää isolla puulusikalla tattarivelliä työtapaturman iäksi vammauttamalle isoveljelleen Aivarille. Siinä nyt makoilevat mietteissään sohvalla vierekkäin veljekset Raivo ja Aivar;  tai Aivo ja Raivari, kuten suomalaisella työsuojeluvaltuutetulla oli tapana sanoa. 

Italialaisen Costa Concordian uppoamiseen liittyvät tapahtumat osoittavat jälleen kerran, kuinka ohutta tuo Välimeren maiden miesten paljon mainostettu herrasmiesmäisyys todella on. Tuon italialaislaivan kapteeni pakeni jo ensimmäisten joukossa, eikä suostunut Italian rannikkovartioston vaatimuksista huolimatta palaamaan alukselleen. Vaikka puolittain pinnalla oleva laiva oli jo tukevasti pohjassa ja hän olisi melkein rantakalliolta päässyt hyppäämään alukseen. Olihan se tietysti pelottavaa, mutta kun hän nyt sentään oli sen laivan kapteeni.

Costa Concordian tiedotus ei pelannut ja matkustajille kerrottiin vain tilapäisestä sähkökatkosta. Laivan henkilökunta rauhoitteli matkustajia sanomalla kaiken olevan hyvin, jolloin eräskin chileläinen matkustaja kysyi miehistön jäseneltä "miksi sinulla on sitten pelastusliivit päällä, jos kaikki on hyvin?"  Olisin itse varmasti esittänyt saman kysymyksen vastaavassa tilanteessa, vaikka se näin suomalaisittain ajateltuna pikkuisen vihapuheelta haiskahtaakin.

Titanicin kapteeni Edward J. Smith hukkui laivan mukana edes yrittämättä pelastautua. Viimeksi hänet nähtiin laivan komentosillalla juuri ennen aluksen uppoamista. Jäävuoreen törmänneen aluksen pelastustöissä noudatettiin tiukasti herrasmiessääntöä naiset ja lapset ensin.

Estonian kapteenilla olisi ollut paremmat mahdollisuudet pelastautua, mutta hän ilmoitti menevänsä laivansa mukana. Siellä miehistön toiminta oli esimerkillistä ja valtavasta kaaoksesta huolimatta henkilökunta noudatti tiukasti määräyksiä.

Kreikkalaisen M/S Oceanoksen uppoaminen oli järkyttävin esimerkki miehistön piittaamattomuudesta. Aluksen saatua vuodon lähes koko sen miehistö pakeni laivasta kapteeni Yiannis Avranas mukaan lukien. He pakenivat vielä yöllä salaa laivan matkustajilta ja jopa omat matkatavaratkin mukaansa keräten. 

Loppujen lopuksi tämän Etelä- Afrikan rannikolle uponneen laivan kaikki matkustajat saatiin pelastettua. Pelastustyön organisoinnin hoitivat laivalla soittaneet muusikot ja eteläafrikkalaiset helikopterilentäjät kuljettivat matkustajat turvaan. Heidät kaikki palkittiin, mutta kapteeni sai linnaa ja menetti toimilupansa eliniäkseen. Seisoo siis komeassa univormussaan jonkin kreikkalaisen risteilijän ohjaimissa kotivesillään ja kertoo suomalaisille naisturisteille komeita tarinoita maailman valtameriltä.

Minua jäi loppuiäkseni kyrsimään, kun kreikkalaiset solvasivat televisiossa meitä suomalaisia siitä, ettei meillä ole halukkuutta lähteä heidän velkojaan maksamaan. Näiden sankareiden kanssa vielä samaan liittovaltioon!

Gummerus on julkaissut professori Hiski Haukkalan kirjan Suomen muuttuvat koordinaatit. Hesarissa oli referaatti kirjasta, mutta samat asiat löytyvät myös lähes kolmen vuoden takaisesta kirjoituksestani Takaisin Petsamoon.

Haukkala ehdottaa Suomen vuokraavan pienen maakaistaleen Pohjois- Norjasta ja pääsevän näin EU: n avulla hyötymään Barentsin meren kaasu- ja öljyvarojen tuomasta kasvusta.

Tuossa omassa postauksessani ehdotan entisen Petsamon alueen vuokrausta ja kiinalaiseen pääomaan tukeutumista. Euroopan Unioni ei nykyisessä kriisissään pysty kuin Välimeren maiden velkojen jakamiseen, joten tehokkaiden kiinalaisten kanssa voitaisiin tosiaan saadakin jotain aikaan.

Venäjästä tuli WTO: n jäsen, joten siellä siirrytään länsimaiseen lainsäädäntöön kaupankäynnissä ja asiat alkavat lutviutua. Nopeasti avautuvalle Venäjälle kiinalaisten kokemukset vapaakauppa- alueiden perustamisesta ovat ensiarvoisen tärkeitä ja sieltä saadaan valmiita malleja. 

Kiinassa asuu jo miljoona taiwanilaista ja Suomessa asuvien venäläisten määrä kasvaa huimaa vauhtia, kaikki tällainen kannattaa huomioida tulevaisuutta arvioidessa.

Kirjalliset ideani ja henkilökohtaiset unelmani varastanut professori Hiski Haukkala kirjoineen sai hotelli Tornissa juhlavan vastaanoton ja pystyi jopa herättämään suomalaisten poliitikkojenkin kiinnostuksen. Nämä kun ovat viimeiset vuosikymmenet kuvitelleet ulkopolitiikan suolakiven sijainneen Tanja Karpelan haaruvälissä ja ovat sitä vuorotellen käyneet nuolaisemassa.

Salaisilla haaveillani kohti mainetta ja kunniaa ratsastava professori Hiski Haukkala ennustaa myös nykyisen kaltaisen Suomen valtion häviämistä ja siitäkin olen samaa mieltä ja olen ollut sitä mieltä jo paljon Hiskiä aikaisemmin. Tässä tulee väistämättä mieleen se viime kesänä pihalta kadonnut polkupyöränikin, mutta siitä epäilen Paavo Lipposta.

Rakennusalan harmaan talouden torjumisesta puhuttiin syksyllä paljon, mutta mitään ei ole tapahtunut. Vuoden alussa piti kaikille rakentajille tulla voimaan veronumerot, mutta nyt puhutaan jo tämän vuoden aikana. Siihen asiaan ei kuitenkaan valmistauduta mitenkään muuten kuin pimeän työvoiman entistä paremmalla kätkemisellä aliurakointiketjuihin.

Tässä toteutuvat vauhdilla ne jo moneen kertaan mainitsemani pahimmat visiot: suomalaiset siirtyvät myös pimeisiin töihin ja harmaa talous leviää kaikille aloille. Viisumivapaus Venäjän kanssa tuo kymmeniätuhansia uusia ihmisiä pimeisiin töihin ja silloin voidaan unohtaa kaikki puheet valvonnasta, jota ei tosin enää aikoihin ole ollutkaan.

Suomesta on viime vuosina kadonnut niin paperi-, telakka- ja elektroniikkateollisuuskin, joten 170. 000 ihmistä työllistäneen rakennusteollisuuden luisuminen kokonaan harmaan talouden käsiin rupeaa olemaan se viimeinen korsi joka katkaisee kamelin selän. 

Muutama viikko sitten luokanopettaja/valtiovarainministeri Jutta Urpilainen äänesti rikkaiden verojen korottamista vastaan eduskunnassa, mutta nyt hän taas vaatii niitä ja vain tukeakseen Paavo Lipposen säälittävää vaalikampanjaa. Vaalien jälkeen on sitten taas Kataisen vuoro viedä.

Museovirasto neuvottelee koko henkilökuntansa lomautuksista, mutta samaan aikaan Helsinkiin puuhataan uutta 140 miljoonaa euroa maksavaa Guggenheim- museota.

Onhan minulla tosin nyt flunssakin päällä, mutta jotenkin sekavilta tuntuvat nuo herrasväen touhut.

Sisäministeriö on päättänyt tehdä oikein tutkimuksen, koska maassamme tapahtui jo kuudes perhesurma vuoden sisällä.

Pari päivää sitten uutisoitiin, kuinka Suomessa puolet toimeentulotukeen oikeutetuista ei saa tuota korvausta. Kunnat ja valtio säästävät siinä 600 miljoonaa €, neljä Guggenheim- museota joka vuosi. Sosiaalitukien saanti on tehty mahdollisimman vaikeaksi ja byrokraattiseksi ja päätökset ovat mielivaltaisia.

Erotilanteessa lastenvalvonta, sosiaalitoimistot ja kaikki mahdolliset instanssit ovat äidin tukena, kun taas hyvin usein mies joutuu asunnottomaksi ja lähes aina menettää lastensa huoltajuuden. Yhteishuoltajuuden saaneen miehen asuminen ei kiinnosta ketään, vaikka siellä pitäisi olla lasten toinen koti.

Miesaktivisti Ralf Sund kertoi jossain lehdessä kahdesta lasten huoltajuutta koskevasta oikeuden päätöksestä:

1. Monta vuotta raittiina ollut mies ei saanut lasten huoltajuutta, koska hänen pelättiin alkavan juomaan.

2. Nainen sai lasten huoltajuuden, koska hänen pelättiin muuten alkavan juomaan.

Ruotsissa paljastui taannoin myös, että maassa oli paljon ihmisiä jotka eivät olleet hakeneet heille kuuluvaa sosiaalitukea. Heiltä päätettiin tiedustella ottavatko he vastaan tämän heille kuuluvan etuuden. Niin toimii pohjoismainen hyvinvointivaltio.

Suomessa on 10. 000 asunnotonta ja käytännöllisesti katsoen kaikki suomalaisia miehiä. Jos Suomessa olisi 10.000 asunnotonta ja kaikki he olisivat suomalaisia naisia tai mamuja, niin kirkoissa soitettaisiin hätäkelloja ja virkamiehet juoksisivat kaduilla hätääntyneen näköisinä.

Asunnomat miehet ovat vain alkoholisteja sanotaan, mutta pistetäänpä 10.000 raitista suomalaista akkaa asunnottomiksi ja vuoden kuluttua 78% heistä on alkoholisteja. Loput ovat kuolleita.

Nuo kaikki ylläolevat asiat huomioon ottaen olisikin siis yllätys, jos Suomeen ei olisi syntynyt Perussuomalaisten kaltaista miesten puoluetta.

Tuosta virastojen tahallisesta byrokratiasta voin kertoa omakohtaisen esimerkin. Muutamia vuosia sitten olin työttömänä ja toimittelin palkkatodistuksia työvoimatoimistoon ja kassalle. TE- keskus katkaisi korvaukseni, koska toimittamissani työtodistuksissa työsuhteen (7v) alkamispäivämäärä ja loppumispäivämäärä olivat eri papereissa. Niiden piti kuulemma olla samalla paperilla. Me noudatamme täällä lakia, vastasi esimiesasemassa oleva vanhempi nainen ylimielisesti.

Palkanlaskija taas kieltäytyi kirjoittamasta uutta todistusta, koska sama paperi oli kelvannut muillakin. Kuten olikin, muissa kaupungeissa. Ratkaisin tämän naisille täysin mahdottoman tilanteen rakentajille tyypilliseen tapaan ja kirjoitin itse tuon työtodistuksen. Ja hyvin kelpasi.

Suomalaisten virkamiesten empaattisuudesta kertoo myös Valviran johtajan Marja- Liisa Partasen tapaus, jossa tämä vastusti viimeiseen asti vammaisten asuntolan rakentamista naapuriinsa. Virassaan tämä nainen hoitaa päivällä vammaisten asioita, mutta illalla vastustaa niitä kaikella arvovallallaan.

Olen viime aikoina nähnyt erilaisia ohjelmia Niger-, Mekong- , ja Niilijokien varsilta ja niiden suurten vesivarojen käytössä on valtavia eroja.

Mekongjokea käytetään kaikkeen mahdolliseen: matkustamiseen, rahtiliikenteeseen, kalastamiseen, kalan ja äyriäisten kasvatukseen ja viljelysten kastelemiseen. Sen taloudellinen merkitys Vietnamille ja muille jokivarren maille on siis valtaisa.

Sen sijaan Nigerin ja Niilin hyödyntäminen on vähäistä ja valtavat vesimassat saavat rauhassa virrata mereen. Maailman suurimmista joista vain harvat laskevat enää mereen, koska niiden vesivarat käytetään jo matkan varrella. Ja miksi niiden pitäisikään mereen laskea, juuri merenpinnan nousuahan tässä eniten pelätään.

Egyptissä Niilin viljelyalue on keskimäärin vain 20 km leveä kaistale joen varrella ja Sudanissa aavikko alkaa heti Sinisen ja Valkoisen Niilin rannasta. Nigerjoen varrella sijaitsevat Mali ja Niger ovat maailman köyhimpiä maita, missä aurinko paistaa joka päivä ja mahdollisuudet maanviljelykseen ovat ihanteelliset, mutta tuon virran vesivaroja hyödynnetään vain minimaalisesti.

Malissa tosin on jonkinlaista kalateollisuutta, mutta Nigerissä vain tiettyyn vuoden aikaan naiset pyytävät joesta muutaman sentin pituisia sinttejä .

Sudanissa ja Nigerissä karjankasvattajien tärkein eläin on vuohi. Tämä kissan kokoinen elukka tuottaa parhaimmillaan kahvikupillisen maitoa päivässä, mutta syö suihinsa kaiken mahdollisen kasvillisuuden. Jos piikkipensaaseen ilmestyy pikkuinenkin lehti, niin alle minuutissa on vuohen karhea kieli sitä lipomassa. Miltähän Lapissa mahtaisi näyttää, jos porot söisivät kaiken eteensä tulevan kasvillisuuden, sekä vielä järsisivät taloista nurkkalaudat ja autojen roiskeläpätkin. 

Sata vuotta sitten Suomen kallioisille ja täysin vailla kasvillisuutta oleville ulkosaarille rakennettiin majakoita, minne majakanvartijat muuttivat perheineen ja kotieläimineen. Aluksi heinät kuljetettiin veneellä saariin, mutta pian sinne alkoi juurtua omaa kasvillisuutta ja nyt siellä huojuvat komeat metsät.

Näillä Afrikan mailla on siis loistava tulevaisuus, kunhan ensin rakentavat kunnon kastelujärjestelmät, pellot, kasvihuoneet ja rupeavat oikein teollisesti kalaa kasvattamaan. Saharan autiomaan pysäyttäminen ja aavikoitumisen estäminen tulevat siinä vähän niin kuin oheistuotteina. Ensimmäisenä pitää tietysti siitä helvetin vuohesta päästä eroon, vaikka se saattaa aluksi rankalta tuntuakin 

Maailman ruokapula vain pahenee ja maatalous on jo nyt houkutteleva sijoituskohde.

Presidentinvaalit ovat tulossa ja niihin pitää jokaisen näppäimistölle kykenevän ottaa kantaa. Niinistö lienee selvä menijä toiselle kierrokselle, mutta hänen haastajakseen voi  tulla vielä kuka tahansa.

 Ihmettelin heti alkuunsa sosialidemokraattien tyrannimaisen Paavo Lipposen valintaa ehdokkaakseen. Ainakin Erkki Tuomioja olisi saanut vähintään puolueen kannatuksen verran ääniä. Lisäksi Paavo on jo 72- vuotias, joten Mooseksen mahdollisesti heiketessä hänen kansanedustaja- vaimonsa Päivin rooli saattaisi nousta arvaamattoman suureksi. Päivi on jo osoittanut arvostelukyvyttömyytensä, joten Paavo Lipposen lähes varma putoaminen toiselta kierrokselta on vain hyvä asia.

 Pekka Haaviston kannatus on nousussa, mutta konservatiiviset äänestäjät tuskin hyväksyvät hänen “poikarakkauttaan”. Jossain iltapäivälehdessä kirjoitettiin ehdokkaiden puolisoista ja Antonio kertoi “yhdessä Pekan kanssa me nauramme koko ajan ja kaikille mahdollisille, aivan typerillekin asioille”. Nythän on kyseessä kuitenkin presidentin virka, missä myös puolisolla on monia edustustehtäviä. Alli Paasikivestä ja Sylvi Kekkosesta ei olisi voinut kuvitellakaan kirjoitettavan missisarjan juttuja.

 Olen lukenut Pekka Haaviston raportteja Somaliasta ja muualtakin Afrikasta ja joissain kansainvälisissä tehtävissä hän voi vielä nousta Ahtisaaren veroiseksi tekijäksi. Kosovossa ja Namibiassa Ahtisaari on saavuttanut jonkinasteisen jumaluuden ja hänet muistetaan aina Nobel- palkinnon saajana. 

 Soinilla on liikaa vastustajia, eivätkä monet perussuomalaisetkaan edes halua häntä muodolliseen presidentin virkaan.

 Väyrynen on koko ikänsä taistellut tuulimyllyjä vastaan niin kotimaassa kuin kansainvälisilläkin areenoilla; kokenut suuria voittoja, mutta vielä suurempia tappioita ja niissä karaistunut “rehellinen Lapin mies”. Hän on Soinin ohella ainoa, joka voi kylmästi kieltäytyä allekirjoittamasta Suomelle tuhoisia EU- lakeja ja vaatia niiden alistamista kansanäänestykseen. 

 Presidentin valtaa on tietysti leikattu, mutta lähteekö Kataisen kaltainen pääministeri vetämään presidenttiä valtakunnanoikeuteen, jos 82, 3% kansasta on presidentin takana. On olemassa lakiin kirjoitettua valtaa, mutta sitten on olemassa vielä tätä arvovaltaa.

 Suomen kauppatase on nyt yhtä paljon miinuksella kuin pahimman 1990- luvun laman aikana. Jos ei ole mitään vientiä, niin verotulojen kasvu pysähtyy nopeasti ja julkisen sektorin massiiviset irtisanomiset alkavat.

 Venäjästä tuli WTO: n jäsen ja se tietää järkeviä sääntöjä ja alenevia tulleja maidemme väliselle kaupalle. Väyrynen oli jo 28- vuotiaana ulkoministerinä sopimassa kaupoista Neuvostoliitossa, joten presidenttinä hän osaisi pelata venäläisten kanssa. Kaasu, öljy ja raaka- aineet tuovat kuitenkin Venäjälle aina niin varmat tulot, että tuo 140- miljoonainen kansa pystyy ostamaan 5- miljoonaisen Suomen kansan teollisuustuotteita. 

 Joka vuosi suomalaiset matkailijat vievät satoja miljoonia euroja Välimeren maihin, minkä lisäksi meidän on nyt maksettava 3- 50 miljardia näiden maiden velkoja. Tässä vuodenvaihteessa suomalaiset turistikeskukset tulevat lyömään kaikki ennätykset ja nimenomaan venäläisten turistien ansiosta.

 Niinistö? Sen miehen valinta tietää Suomelle alistumista EU- liittovaltion äänettömäksi maksumieheksi ja meistä tulee Euroopan Savukoski.

Fortumin johtajien röyhkeys on jo ajat sitten ylittänyt kaikki kohtuuden rajat, mutta aina vain lisää paljastuu ja mitään ei muka voida tälle valtiojohtoiselle yritykselle. 

Fortumilla on 24 viestintäpomoa, mutta joulumyrskyn jälkeen Länsi- Suomen pelastuslaitos joutui istuttamaan oman miehensä yhtiön tiloihin, kun tietoa ei ruvennut tulemaan.

Tämän rosvoyrityksen yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Anne Brunila puolestaan valehteli Hesarissa, että yritys on viime vuonna kaapeloinut maahan  Ruotsissa vain 550 km ja Suomessa peräti 1000 km. Mainos- tv paljasti kuitenkin pelkästään Värmlannissa kaapeloidun 600 kilometriä. Kokonaistietoja Ruotsin kaapeloinnista ei Fortumilla paljastettu, koska silloin paljastuisi valheen suuruus ja yrityksessä toivotaan suuren lento- onnettomuuden vievän ihmisten huomion muualle.

Miljoonapalkkainen viestintäjohtaja valehtelee asioista, jotka aivan varmasti tiesi. Tuollaiseen vaaditaan jo pohjatonta röyhkeyttä, täydellistä ammattitaidottomuutta ja synnynnäistä typeryyttä.

Suomessa Fortum on pelkästään viime vuonna irtisanonut satoja verkkohuoltoon erikoistuneita sähköasentajiaan ja työt on pilkkahintaan ulkoistettu jollekin tuntemattomalle taholle, joiden kyvyistä ja valmiuksista saatiin nyt hyvä osoitus. Lieneekö takana jotain Permin mafiaa tai vastaavaa, rakennusalalla on nähty jo kaikki mahdollinen.

Ruotsin sähkölain mukaan sähkökatkosta kärsineeltä asiakkaalta ei voida periä verkkopalvelumaksua jopa kolmeen vuoteen, kun taas Suomessa maksimikorvaus on 700 euroa.

Ovatko suomalaiset tosiaan niin orjakansaa, että täällä voidaan tehdä mitä vain. Sonera, Nokia ja metsäyhtiöt ovat ulkomailla maksaneet vuosien irtisanomiskorvauksia ihmisille, mutta Suomessa vain mitättömiä summia. 

Kemijärven sellutehtaan lopettamisen aikoihin pääministeri Matti Vanhanen matkusti papit ja diakonissat mukanaan paikalle ja kehotti ihmisiä vain sopeutumaan. Ei sentään haudankaivajia ottanut seurueeseensa.

 Mikäli äskeinen joulumyrsky olisi sattunut normaaliin pakkastalveen, niin seuraukset olisivat olleet katastrofaaliset. Tuhansien omakotitalojen putkistot olisivat tuhoutuneet ja talot olisivat muuttuneet asumiskelvottomiksi pitkiksi ajoiksi. 

Kännykkäverkotkaan eivät toimineet, joten Fortum olisi menettänyt lopullisesti monta syrjäseutujen yksinasuvaa mummoasiakastaan. Ilmeisesti Fortumin laskutusosasto löytää katkenneen linjan nopeammin kuin yhtiön minimaaliseksi supistettu korjausosasto. Nolla kilowatin kulutus tietää suuret menetykset sähköä siirtävälle Fortumille ja vasta silloin herätään.

Minunkin sähkölaskussani jokainen Vattenfallille maksettu satanen sähköstä tietää lähes yhtä suurta siirtomaksua Fortumille! Ja mainoksessa kerrotaan kyseessä olevan saasteeton ja luonnonvoimilla tuotettu ilmainen tuulisähkö. Jos Fortumin kuorma- auto toisi pihaan lastin vattenfallilaisten hakkaamia halkoja, niin asia olisi jotenkin ymmärrettävissä.

Mitä hyötyä Fortumille on, jos se sattumalta saakin kirjekyyhkyn toimittaman viestin, jossa kerrotaan Hulkkosen suurperheen talosta katkenneen sähköt. Kun tuosta talosta on 10 km pitkä avolinja yli ryteikköisen korpialueen, välissä on joki ja vielä 100. 000 muutakin taloutta on vailla sähköä.

Metsästysseuroilla on omat radiopuhelimet, satelliittipaikantimet, kymmeniä maaston tuntevia miehiä ja näitä porukoita löytyy kaikkialta Suomesta. Heidät voitaisiin siis värvätä etsimään täsmälliset vikapaikat ja sähköasentaja- metsuriyhdistelmä voi karauttaa paikalle lähintä metsätietä pitkin ja hirviporukan miehen vielä sormella tietä osoittaen. Säästyisivät siinä monien tuntien rämpimiseltä ja heille jäisi voimia vielä vaativaan työsuoritukseenkin.

Lehdissä on mainostettu 550 miestä olevan korjaustöissä, mutta sehän on äärettömän vähän tuhojen laajuus huomioon ottaen. Tarvittaisiin moninkertainen määrä ja se Suomesta löytyisi helposti. Keski- Eurooppaan on monesti löytynyt satoja suomalaisia metsureita myrskytuhoja korjaamaan, mutta 20- 30 km säteelle Helsingistä ei. Kysymys onkin vain rahasta; Fortumilla on tärkeintä johtajien optiosalkun kehittäminen, siihen satsataan enemmän kuin voimalinjojen ylläpito- ja kunnostustöihin.

Lisäksi jokaisen omakotitalon sähkötauluun pitäisi asentaa aggregaatin kytkentämahdollisuus, jolloin sähkökatkon sattuessa voitaisiin talolle elintärkeitä toimintoja pyörittää omalla energianlähteellä. Ainakin valot, lämmityksen kiertopumppu ja harkinnanvaraisesti sitten pistorasiasta muutakin. 

Koko ensi vuosi juhlitaan rautateiden juhlavuotta ja kotimainen Valtion Rautatietkin (VR) järjestää monia tapahtumia juhlan kunniaksi. Lähes jokainen suomalainen on lukenut Juhani Ahon klassikoksi nousseen esikoisromaanin Rautatie ja niinpä VR järjestänee kansallisen kirjoituskilpailun aiheesta. Jokainen voi kertoa viimeaikojen kokemuksia omasta junamatkastaan ja näemme kuinka huima kehitys on ollut näiden 150 vuoden aikana.

Tässä oma kilpailukirjoitukseni:

Matti ja Liisa istuvat huippunykyaikaisen junan kyydissä matkalla Turkuun sukulaisiin. He pitelevät tiukasti kiinni penkinreunasta ja katsovat kauhistuneina toisiinsa.

- Miten se nyt näin yhtäkkiä pysähtyi, eihän me päästy kuin muutama kymmenen kilometriä. Mene Matti kysymään konduktööriltä.

- Eihän nämä italialaiset muovijunat kulje pakkasessa ja lumimyrskyssä, minähän sanoin jo lähtiessä. Oltas vaan menty onnikalla, niin Turussa olisimme jo. Turha konnarilta on mitään kysyä; eihän se osaa suomeakaan, kun lippuakin piti ostaa puoli tuntia ja vielä tuli monenlaiset lisämaksut.

- Elä mene siihen oven viereen, ettes puttoo jos vaikka lähtee.

- Eihän näitä ovia saa auki kuin räjäyttämällä ja mihin tämä nyt tästä  lähtis. Työkaverikin oli ollut viis tuntia jumissa Pendolinossa, ennen kuin pääsivät kävelemään rataa pitkin valtatien varteen.

Matti ja Liisa jatkavat odottelemistaan ja kauhistelevat Kiinassa tapahtunutta luotijunan onnettomuutta, missä kymmeniä ihmisiä kuoli.

- Niitä luotijunia on jo Venäjälläkin. Kiinassa kaikkien suurimpien kaupunkien välillä kulkee luotijunat ja kyyti on halvempaa kuin lentokoneessa.

Liisa yrittää katsoa matkalipusta VR: n puhelinnumeroa soittaakseen informaatiopalveluun, mutta huomaa laukussa olleen lompakkonsa kadonneeksi. Asemalla oli ryhmä ulkomaalaisia herrasmiehiä auttanut heitä laukkujen nostossa ja ilmeisesti nämä olivat lompakon napanneet.

- Älä Matti aina syyllistä kaikkia ulkomaalaisia, tämä nyt oli vain yksittäistapaus. Ja noista asemilla vaanivista varkaistahan on ollut paljon juttuja lehdissä, olisi vain pitänyt olla varovainen.

Konduktööri ei pääse vaunuun, koska lumimyrskyn aiheuttama sähkövika on lukinnut vaunujen väliset ovet. Jonkin ajan kuluttua he kiinnittävät huomionsa metsästä tuikkiviin valoihin.

- Matti, mitä nuo tuikut on? Mehän olemme jossain Kirkkonummen kohdalla, onko nyt jokin suomenruotsalaisten juhlapyhä? Saiskohan niiltä kyydin valtatielle.

- Niiden olemisesta on juhlat kaukana. Ne on Fortumin asiakkaita, jotka on olleet jo kaks viikkoa ilman sähköjä. Kynttilän valossa istuvat ja saunan kiukaalla lämmittävät taloa. Niiltä jos menet apua pyytämään, niin turpiin tulee ja syyttävät vielä vihapuheesta.

Niin kuin ihmiselämä on jonkinlainen ympyrä, niin samalla tavalla on Suomen teollinen kehityskin ollut jonkinlainen ympyrä. Silmät ymmyrkäisinä saamme lukea viimeistenkin paperitehtaiden lopettamisesta, ennen niin mahtava Nokia kaapattiin Microsoftille ja rautatieliikenne toimii huonommin kuin koskaan. Valta on siirtynyt Brysseliin ja maassa pospotetaan venäjää enemmän kuin Venäjän vallan aikana milloinkaan.

Globalisaation tullessa kuvittelimme suomalaisen yhteiskunnan hienouksien leviävän muuallekin maailmaan, mutta toisinpäin kävi.

Eräänä 1970- luvun talvena löytyi Norrbottenin erämaasta alaston mies kuoliaaksi jäätyneenä moottorikelkan selästä. Kysymys ei ollut mistään eroottisen performanssin ylilyönnistä, vaan mies oli asustellut erakkona kaukaisella mökillään, joka sitten jonain pakkasyönä paloi niin nopeasti, ettei mies ehtinyt edes vaatteitaan pelastaa liekeistä. Hänellä ei ollut minkäänlaista vaate-, tulentekoväline- ja ruokavarastoa mökkinsä ulkopuolella, kuten erakoilla yleensä on.

Oliko tapauksessa Alkoa mukana, kysyy nyt tietysti joku täti huolehtivaisena ja radio Jerevan vastaa; toivottavasti oli niin paljon Alkoa mukana, että tuo ihmisparka luuli kiitävänsä moottoriveneellä pitkin kesäistä järven selkää.

Tämä tarina tuli mieleeni, kun lueskelin tänään myrskyn katkomista sähköistä, kännyköiden toimimattomuudesta ja vielä kun luin artikkelin Suomen pankkien surkeasta tilasta.

Suomen pankeilla on omia varoja vain 25 miljardia, kun euroalueen keskiarvoon ja bruttokansantuotteeseen suhteutettuna niitä pitäisi olla 43 miljardia. Miten Suomi ylipäätään on selvinnyt näin ohuella pankkijärjestelmällä, kysyy asiansa tunteva kirjoittaja. Maassamme toimivista pankeista ulkomaalaiset omistavat suurimman osan ja ne harvat kotimaisetkin ovat keskittyneet vain hyvätuottoiseen asuntorahoitukseen, missä valtio heiluu takuumiehenä.

Nyt euron kriisiä on ruvettu pelastamaan setelirahoituksella ja sen, sekä muidenkin kriisin oheisilmiöiden myötä suomalaisten eläkesäätiöiden sijoituksista suuri osa tulee katoamaan savuna ilmaan. Välimeren mailla on suuret valtion ja kuntien omistukset, mutta meillä on nekin onnistuttu suhmuroimaan toiseksi vähiten tarjoavalle.

Nyt vihreillä on kuitenkin entistä suurempi syy vastustaa pohjoisen kaivoshankkeita, kun tänäänkin valmista peltiä satoi taivaalta. Kävin nimittäin päivällä kävelyretkellä ja kattopellin siivuja, sekä valokatteen palasia lojui vähän joka puolella. Soittelin hätäkeskukseen yhden kerrostalon irtoamassa olevasta peltikatteesta, mutta eihän siellä ehditty edes vastaamaan.

Mitä yhteistä on Suomen presidentti Tarja Halosella ja Pohjois- Korean edesmenneellä johtajalla Kim Jong- ilillä? Ensinnäkin molemmat olivat  armeijoidensa ylipäällikköjä ja molemmat olivat yhtä vähän huolissaan oman maansa köyhistä.

Kim Jong- il oli vain päivää ennen kuolemaansa antanut määräyksen jakaa kansalaisille ylimääräinen ruoka- annos, mikä tänä jouluna tarkoitti jäätynyttä kalaa. Jaossa oli silliä ja turskaa, mutta olivatko nämä kansan valittavissa olevia vaihtoehtoja, siitä ei ole tietoa. 

Ehkä ne olivat samalla tavalla vaihtoehtoja kuin Suomen demokraattiset hallituksetkin: vasta vaalien jälkeen herrat päättävät onko hallitus sinipunavihreä vai oikein sateenkaarihallitus. Jospa korealainen kalanjakajakin sanoo perheenäidille, että pussissa on silli, mutta kotona sieltä paljastuukin turska.

Tarja Halonen vieraili Heikki Hurstin köyhien joulujuhlassa Kalliossa ja näin saivat kaikki televisiosta nähdä kuinka Suomessa koko kansa menee jouluna kylläisenä nukkumaan. Mutta miten espoolainen sosiaalitoimistosta kielteisen päätöksen saanut matkustaa Kallioon, kun jo matkalippukin maksaa lähes 10 euroa. Puhumattakaan sitten muualla maassa asuvista.

Suomessa on jo 20 vuotta ollut näitä leipäjonoja, mutta asialle ei ole aikomustakaan tehdä mitään. Tutkimuksissa on todettu maassa olevan satojatuhansia ihmisiä joille kuuluisi sosiaaliapu, mutta jostain syystä heille ei ole sitä myönnetty tai he ovat väsyneet sitä hakemaan. Sosiaalitoimistoissa, niin kuin muissakin Suomen tsaarinaikaista palvelukulttuuria noudattavissa virastoissa jo yksikin pilkkuvirhe tai puute papereissa johtaa anomuksen hylkäämiseen.

Ruotsissa todettiin samalla tavalla suuren määrän ihmisiä jääneen ilman heille kuuluvaa sosiaalitukea. Siellä kuitenkin päätettiin kysyä näiltä ihmisiltä ovatko he valmiita vastaanottamaan tämän heille lakisääteisesti kuuluvan avun. 

Suomessa on tuhansia erilaisia tv- luvan, matkalipun, korvamerkin ja vaikka minkä tarkastajia, mutta ihmisten nälänhädälle ei löydy tarkastajaa. 

Tarja Halonen vetosi taas kerran tekopyhästi ihmisten hyväntekeväisyyteen, vaikka presidentin ja ylipäällikön arvovallalla hän olisi voinut "määrätä" sosiaalityöntekijät jalkautumaan leipäjonoihin ja ottamaan selvää siellä seisovien rollaattorimummojen ja muidenkin elämäntilanteesta.

Näin jouluisin on aina tapana lukea ja esittää Raamatun kertomusta, jossa esiintyy Neitsyt Maria, hänen kirvesmiespuolisonsa Joosef, itämaan tietäjät ja verohallintokin on kovasti esillä. Murjaanikin mainitaan monesti, vaikka siitä arkioloissa saa kovat sakot.

Esitänkin siis tositapahtumiin perustuvan oman Joulukertomukseni. Henkilögalleria siinä jää Raamatun tarinaa vajavaisemmaksi, mutta kirvesmies löytyy ja murjaaneja peräti kaksikin. Jeesuksen isä Joosef oli myös rabbi ja kylänvanhin, mikä on aika lähellä omaa työsuojeluvaltuutetun virkaani 200 miehen työmaalla.

Olin tänään poikkeuksellisesti julkisilla välineillä liikkeellä, koska Vito- aasi oli korjattavana ja menee vuoden alusta entistä kovemmalle dieselverolle pantavaksi. Työpäivän päätyttyä tarvoin siis pysäkille ja nousin bussiin Helsingissä. Itämaan tietäjillä oli mukanaan lahjoja Jeesus lapselle; kultaa, mirhaa ja suitsukkeita. Minun laukussani ei ollut kultaa, mutta siellä oli kaksi punaisiin lahjapaketteihin pakattua viinapulloa ja virolaisia suitsusavukkeita. Konjamiinit sain työmaalta lahjaksi ja verottomat tupakit ostin itse.

Kuljettaja oli heti ilmielävä murjaani, ulkonäöstä päätellen jostain arabimaasta kotoisin. Maksaessani kyytiä hän rupesi virnistellen selittämään:” tuolla takana istu yksi poika. Maksa Helsinki ja nyt yrittää Espoo, ei onnistu!” Istuuduttuani penkkiin kuljettaja käveli bussin takaosaan ja puhui jotain murrosikäiselle suomalaispojalle. Tämä kiltinoloinen kaveri nousi ylös ja poistui säikähtäneen näköisenä bussista.

Silloin bussin keskivaiheilta nousi pystyyn toinen murjaani, selvästi arabitaustainen hänkin. Mies loikkasi ovelle ja huusi määrätietoisesti suomalaispojalle: “hei sinä, tule takaisin!” Sitten hän ohjasi nuorukaisen takaisin sisään ja maksoi tämän seutulipun kuljettajalle.

Olin lähdössä pitkälle vapaalle ja mielestäni tämä tapaus oli erittäin joulumieltä vahvistava. Tuo kuljettajakin hoiti virkaansa vain suomalaisella säntillisyydellä ja hän oli varmaankin ylpeä muslimiveljensä hienosta toiminnasta.

Tänään kävin töissä tekemässä vikalistojen pikkukorjauksia valmiissa liiketiloissa, kun jouduin todistamaan merkillistä kulkuvälineonnettomuutta. Yksiön kokoinen tavarahissi ajoi kolarin omassa, sille varta vasten rakennetussa hissikuilussaan. Samassa kuilussa ei tietenkään ollut toista hissiä, silloinhan kolari olisi ollut jopa odotettavissa.

Kuului vain valtaisa rymähdys ja neljännen kerroksen 3. 5 metriä korkeat teräsovet pullistuivat kymmenen senttiä ulospäin. Jotkin kiinnitykset hissin rakenteissa olivat löystyneet, hissi oli törmännyt niihin ja oliko sitten joku parimetrinen kiskonpätkä kiilautunut korin ja ovien väliin. Sitä ei välttämättä ollut kukaan edes tilannut mihinkään, nämä meidän uudet hissimme kun saattavat ajella yksikseen viimeviikkoisia kyytejä.

Talon toinenkin yksiön kokoinen tavarahissi oli rikki, joten lauantaista huolimatta Koneen asentaja oli jo valmiiksi paikalla. Yleensä he ovatkin siellä joka päivä, koska aina joku kolmesta henkilöhissistä ja näistä tavarahisseistä on hajalla.

Tästä pääsemmekin sujuvasti itse asiaan, eli ulkomaisen työvoiman sättimiseen. Nämä hissit kasanneet puolalaiset, liettualaiset, venäläiset, foinikialaiset ja mitä lie heitä nyt olikin olivat mukavia miehiä, mutta heidän työtapansa herättivät ihmetystä heti alusta alkaen.

Olen nähnyt lukemattomia hissiasennuksia ja suomalaisia on aina korkeintaan kaksi miestä yhden hissin kimpussa. Silloin on hyvä tehdä työnjako ja monimutkaisen palapelin koordinaatio pelaa. He varaavat aina jonkin tietyn tilan valtaville tavarakasoilleen ja lukitsevat sinne myös työkalunsa.

Nämä ulkomaalaiset taas levittivät tarvikkeensa ympäri laajaa parkkihallia, missä niitä jouduttiin jatkuvasti siirtelemään. Heitä oli aina 4- 6 miehen ryhmä yhtä hissiä rakentamassa ja kuulin liettualaisten ja puolalaisten miesten kommunikoivan keskenään venäjän kielellä. Nuoret miehet siis, jotka eivät ehtineet Neuvostoliittoa pahemmin nähdäkään.

Näistä toimimattomista hisseistä on tullut suurelle elektroniikka- ja kodinkoneliikkeelle melkoinen ongelma, koska kiihkeän joulumyynnin aikaan pitää tavaraa saada nopeasti varastokerroksista ylös liikkeisiin. Viisikymmentä myyjää katselee avuttomina tyhjiä hyllyjä, kymmenet varastomiehet ja -naiset kantavat pienempiä tavaroita portaita pitkin ja satojen asiakkaiden otsasuonet tykyttävät pahaenteisesti. Kaupan rakentaneet nuoret yrittäjät raastavat epätoivoisina hiuksiaan, koska kymmeniä miljoonia maksanut liiketalo on menettämässä elintärkeän joulumyyntinsä. Se kun on monasti 60% vuoden katteesta.

Vain puolalaiset, liettualaiset, venäläiset, etc hissimiehet ovat tyytyväisiä, heillä on jo tiedossa seuraava keikka; Tampereella tai jossain muualla Suomessa. Kone saa suurimman osan tuotostaan hissien huollosta ja niinpä he räppäävät sille puolen vähän lisähintaa.

Euroopan Unionista piti tulla suuri ja joustava talousliitto, parempi kuin suuri ja mahtava Neuvostoliitto. Toisin kuitenkin kävi, vai pitäisikö sanoa: samoin kävi.

Viime viikkoina on selvinnyt, että kaikkein pahimmat pelot ovat jo toteutuneet. Saksa ja Ranska päättävät kahdestaan asioista ja nyt ollaan luopumassa jo yksimielisyyden säännöstäkin. Tulee automaattinen sanktio yli 3 prosentin budjettialijäämästä, mutta enemmistö EU- maista voi vapauttaa rauniovaltion tästä sanktiosta. Tällaista voi kutsua jo kaksimielisyyden säännöksi.

Millainen taloudellinen sanktio voidaan enää antaa Italialle, jonka ulkomainen velka on 2500 miljardia euroa ja jonka olisi ensi vuonna maksettava 350 miljardia euroa velkojaan! Jostain Kreikasta nyt puhumattakaan.

Suomen vastuut Välimeren maiden pelastamisessa voivat olla pahimmillaan jopa 27 miljardia, mikä on johtamassa AAA- luokituksen menetykseen. AA- luokitushan on jo monilla suomalaisilla, mutta se on aivan toisessa lajissa ja tästä Kiinan Suureen harppaukseen verrattavasta ilmiöstä olen aikaisemmissa kirjoituksissani käyttänyt nimeä Suuri hörppäys.

Tuon parhaan luottoluokituksen menetyksen jälkeen olemmekin kaikki EU- maat samassa avannossa ja silloin pitää vain sopia kuka kiipeää ensin ylös. Välimeren maiden erikoinen solidaarisuuskäsitys oikeuttaa heidät nousemaan ensin ja pakkoruotsin hyvin sisäistäneille suomalaisille pakkoavanto sopiikin mainiosti.

Pohjoisen Euroopan luterilaisissa maissa yhteiskuntaa on hoidettu säntillisesti ja verot on aina kerätty niin viimmesen päälle. Katolisissa maissa uskonpuhdistus jäi tekemättä ja niin ollen myös verot keräämättä. Heidän talouttaan ei pelasta enää mitkään Ave Mariat, mutta silloin onkin hyvä huutaa apuun meitä maallistuneempia pohjoismaalaisia.

Nyt meidän pitäisi siis oman julkisen sektorimme lisäksi rahoittaa myös Välimeren maiden julkiset sektorit ja muut erikoisuudet. Maksaa vanhuuseläkettä Kreikan kuolleille ja invalidieläkettä Italian paperi- invalideille. Nämä eivät ole vammautuneita paperityöläisiä, vaan oikean lääkärin valediagnoosilla raajarikoiksi toteamia terveitä. Heitä on Italiassa paljon, se kun nyt vain kuuluu heidän kulttuuriinsa. 

Kreikassa kaikki valat vannonut valtiovarainministeriö väärensi koko valtion kirjanpidon ja Virossa kansanedustajat myivät venäläisille oleskelulupia Schengen alueelle. Paikallisessa Lepikon torpassa oli kirjoilla 78 venäläistä yritystä ja vielä enemmän epämääräisiä oligarkkeja. Siitä voi jo päätellä millainen on meno muualla Euroopassa.

Ei tämä pysähdy pelkkään euroalueen hajoamiseen, vaan kyllä siinä menee koko Euroopan Unioni kerralla.Eihän sitä tietysti virallisesti pureta, mutta lait ja direktiivit menettävät merkityksensä, kun kukaan ei niitä enää noudata.   

Iltalehden jutussa kerrotaan kuinka perussuomalainen Teuvo Hakkarainen ja vihreiden Pekka Haavisto ovat ystävystyneet. He ovat keskustelleet paljon keskenään ja  ruvenneet ymmärtämään toistensa näkökantoja.

Suomessa on viime vuosina puhuttu paljon vihapuheesta ja Lipposen pariskunta ja monet vihreät ovat halunneet sen vaientaa. Ja vaientaa ja eristää nimenomaan perussuomalaiset, kuten Mooses Lipponen on julistanut.

Olen monissa kommenteissani eri blogeihin kirjoittanut, ettei kysymys ole mistään vihapuheesta, vaan suomalaisten eriarvoisuuden revettyä nykyisiin mittoihinsa puheenvuorot vain ovat koventuneet. US:n Puheenvuoron ja muiden keskustelupalstojen tiukoissa keskusteluissa ihmiset rupeavat vähitellen ymmärtämään toistensa näkökantoja ja jopa ystävystyvät. Kuten on käynytkin monille näissä blogeissa ja Teuvolle ja Pekalle nyt jo reaalielämässäkin.

Suomalaista herrasväkeä ärsyttää se, että perussuomalaiset vaativat vähäväkisille jotain sellaista mikä on ollut muille jo kauan itsestään selvää. Asuntoja, työtä, jokapäiväistä leipää ja muutenkin mahdollisuutta elää säällistä elämää. Herrasväki kun haluaisi keskusteltavan vain ilmastonmuutoksesta, Saimaan norpasta ja ihmisen sisäisestä olemuksesta.

Olen vuosien mittaan lukenut Pekka Haaviston kirjoituksia Afrikan sarvesta ja muistakin asioista ja olen aina arvostanut tätä miestä. Kaikki länsimaalaiset kauhistelivat, kun Pekka Haavisto kertoi aikovansa yöpyä kaoottisen sodan keskellä Mogadishussa, mutta niin vain tämä Mies teki sen.

Lopuksi esimerkki Suomen julmasta eriarvoistamisesta. Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on lopetettu monia asunnottomien asuntoloita. Niitä on tekopyhästi remontoitu vakituisiksi tukiasunnoiksi, jolloin sadasta asukkaasta 10  saa asunnon ja 90 heitetään ulos pakkaseen.

Pk- seudulla on miljoona neliötä tyhjää toimistotilaa, jotka eivät uusien toimistotilojen valmistumisen takia enää koskaan tule toimistokäyttöön. Näihin tiloihin voitaisiin rakentaa 22 500 kolmen huoneen ja keittiön asuntoa. Nyt tulevan laman myötä olisi hyvää elvytystä rakennusalalle, jos osasta niitä tosiaan rakennettaisiin vaatimattomia ja kohtuuhintaisia asuntoja. 

Tätä projektia ei kuitenkaan saa jättää Helsingin kaupungille, koska vihreä/kokoomusvetoinen kaupunki teettäisi työt virolaisille yrityksille ja asuttaisi niihin pelkästään ulkomaalaisia. Nuo sadat pakkasia odottavat asunnottomat ovat nimittäin suomalaisia miehiä.

Vertailuna mainittakoon vielä, että Punavuoren pakolaiskeskuksen lopettamisesta on nousemassa valtava kohu ja sen lopettaessakin asukkaille järjestetään vuokra- asunnot. Talvinen Suomi on jonkinlainen jäätynyt Afrikka, ei siellä kauan hengissä selviä. Onko meillä nyt kahdenlaisia pakolaisia: ulkomaiset hoidetaan viimmesen päälle, mutta kotimaiset heitetään lumihankeen!

Joskus 1970- luvulla Metsähallitus rupesi rakentamaan kelorakennusta kaukaiseen kotikylääni tunturi- Lapissa. Tuo rakennus oli siihen asti rakennetuista ehdottomasti suurin ja komein. Kaikissa papereissa se kulki nimellä monitoimitalo ja sen ilmoitettiin tulevan kylän 200 asukkaan virkistys- ja harrastuskäyttöön.

Melko pian selvisi kuitenkin, että se oli vain herrojen juopotteluun tarkoitettu ökyhuvila ja kyläläisillä ei olisi sinne mitään asiaa. Nimikettä “monitoimitalo” käytettiin papereissa vain asian käsittelyn nopeuttamiseksi ja avustusten saamiseksi Kehitysaluerahastolta ja ties mistä  muualta. Tuohon aikaan Suomesta muutti 50. 000 ihmistä vuodessa Ruotsiin töihin ja Lapissa, kuten muuallakin Suomen maaseudulla elettiin tiukkoja aikoja.

Ihmiset vain naureskelivat asialle katkerina, koska siihen aikaan ei ollut mitään mahdollisuutta arvostella Suomen herroja. Eikä ole oikein vieläkään, sehän on taas viime aikoina huomattu.

Valevirasto Valviran ja EU- parlamentaarikko Mitro Revon tapaukset osoittavat, etteivät suomalaiset herrat vieläkään kanna sitä vastuutaan minkä perusteella heille niitä huippupalkkoja maksetaan.

Valviran johtaja yritti heti hypätä syrjään arvostelun tieltä ja sen jälkeen hän jäi perusteettomalle sairaslomalle, kuten herrasväki on aina tehnyt tällaisissa tilanteissa. Valviran tapauksessa virkarikos näyttäisi täyttyvän selkeästi: joku ylilääkäri oli esittänyt virastolle epäilyksensä valelääkäristä, mutta oman virheensä salatakseen Valvira ei puuttunut asiaan. Herrojen oma kunnia ja oma työpaikka oli tärkeämpi kuin kansalaisten potilasturvallisuus.

Mitro Repo on kähminyt EU- parlamentissa naisia enemmän kuin on sopivaa, mutta silti hän kuvittelee selviävänsä pelkällä anteeksipyynnöllä. Jotkut muiden maiden EU- edustajat ovat kieltäneet alaisiaan olemasta missään tekemisissä tämän kiimaisen papin kanssa ja se ei oikein ole eduksi Suomen maineelle. Euroedustajan ensimmäinen tehtävä on edustaa Suomea Brysselissä ja Mitro Repokin voisi harrastaa performanssiaan ja soidinmenojaan aivan muualla.

Eija- Riitta Korhola puolustaa voimakkaasti Mitroa ja puhuu sympaattisen papin  “teloituksesta”. Muualla maailmassa johtavat virkamiehet ja ministerit eroavat nopeasti vastaavissa tilanteissa, mutta Suomessa siihen ei näköjään milloinkaan päästä.

Ilkka Kantola joutui aikoinaan eroamaan piispan virasta naisseikkailujensa takia, mutta sen jälkeen hän on luonut uuden uran kansanedustajana.

Itse olen koko elämäni kärsinyt kulmikkaan käytökseni seuraamuksista ihmissuhteissa, mutta sen takia minä olenkin rakennuksilla töissä.

Parin peräkkäisen kunnon talven takia on lumien pudotuksesta pääkaupunkiseudun talojen katoilta kehittynyt melkoinen jatkokertomus. Arviolta 10 on kuollut ja satoja on loukkaantunut.

Kukaan järkevä ihminen ei anna kallista autoaan kenen tahansa tuntemattoman ja halvimmalla remontin lupaavan käsiin, mutta paljon kalliimpien rakennusten kohdalla näin kuitenkin tehdään. Muutaman satasen säästö palkoissa voi tuoda satojentuhansien kustannukset korjaustöissä. Tuossakin lähellä suljettiin juuri koulu ja päiväkoti lumitöistä tulleiden vaurioiden takia.

Kattofirmat eivät ehdi enää edes tarkastaa kattojen kuntoa, reikien korjaamisesta nyt puhumattakaan. Ennätys taitaa olla 900 reikää uudehkon koulun katolla ja kaikki lumimiesten tekemiä. Siellä käytetään petkeleitä, kirveitä ja olipa jossain sahattu moottorisahallakin.

Rikollisryhmät ja pimeä työvoima ovat ottaneet tämän rakennusten herkimmän osan hoitamisen omakseen. Keskustelin viikolla omaa firmaa pyörittävän virolaisen nuoren miehen kanssa asiasta. Hän on itse apumiehenä rakennuksilla ja käyttää lumenpudotushommissa venäläisiä, joille hän maksaa 7 € tunnissa. 

Ensin hän saa ohjeet kiinteistönhoitajalta suomeksi ja nyökkää ammattimiehen varmuudella ”Ogei” joka kohtaan, vaikka ei ymmärrä puoliakaan. Sen jälkeen hän antaa viroksi ohjeet venäläisille, jotka nyökkäävät taas ”Okej” joka kohtaan, vaikka eivät ymmärrä senkään vertaa. Parhaassa tapauksessa yhdelläkään henkilöllä koko ketjussa ei ole mitään tietoa kattojen rakenteista ja materiaaleista, eikä ainakaan kyseessä olevan talon.

Tasakattoiset huopakatot ovat äärimmäisen herkkiä mekaaniselle kulutukselle ja niille onkin rakennettu erityiset kulkutiet liikkumista varten. Ne on kuitenkin suunniteltu pitämään myös vaakasuoralla vesisateella, joten siellä on turha mennä lähellekään herkkiä putkien ja pömpeleiden liitoskohtia. Jäisten lohkareiden putoamisvaaraa ei ole, vain liika paino pitää saada pois. Kuitenkin monesti annetaan ohjeet kaluta koko katto putipuhtaaksi ja silloinhan se on seulana.

Olen aina ihmetellyt, ettei lämpöä käytetä hyväksi lumien pudotuksessa. Jokainen autoilija tietää kuinka pienellä lämmöllä lumet lähtevät valumaan tuulilasista alaspäin. Kanta- Helsingin harjakattoisissa kerrostaloissa kannattaisi viedä aina silloin tällöin lämpöpuhallin vintille ja lumet hujahtaisivat alas muutamassa tunnissa. Pellin alla kun on vain lautaruode ja sekin yleensä raolla, ei sitä saunaksi tarvitse lämmittää. Metrinen kerros on jo hankalampi poistaa, mutta aina lumisateen jäljiltä syntynyt kymmensenttinen kerros katoaa vielä aivan mitättömillä sähkökustannuksilla.

Hyviä työkalujakin on oikein kehittelemällä kehitelty.