Voisitteko kuvitella jonkun saavan mahtumaan 138 työtuntia  samaan kalenteriviikkoon! Ette tietenkään voi, mutta eräs kaveri työmaalla tosiaan teki tällaisen ennätyksen ja sille olemme viime aikoina naureskelleet.

Nykyisin aliurakoitsijan työntekijät eivät enää merkitse ylityöprosentteja pääurakoitsijalta laskutettaviin tuntilistoihin, vaan ne muutetaan tavallisiksi tunneiksi. Kaksi 100% ylityötuntia on neljä tavallista ja siihen tyyliin. Tällä systeemillä valmistaudutaan ilmeisesti jo luopumaan kokonaan ylityökorvauksista ja viimeisetkin impivaaralaisuuden jäänteet pyyhitään pois.

Miten sitten tuollainen tuntimäärä saadaan kasaan? Kesäkuumalla rakennetaan muotit, raudoitukset ja suoritetaan betonivalu, joka töineen ja tarvikkeineen maksaa 50. 000 euroa. Kuuman sään takia valu vaatii kastelua muutaman tunnin välein ympäri vuorokauden ja tietyn ajan kuluttua muotit on ammattilaisen “nitkautettava” irti. Miehen on osattava irrottaa vain tietyt oikeat osat oikeaan aikaan.

Tällainen henkilö on siis kellon ympäri töissä, töihin menossa, tai töistä tulossa. Tuollaiseen hommaan löytyy vain muutamia riittävän osaavia, halukkaita, tarpeeksi lähellä asuvia ja luotettavia henkilöitä. Jos tällaiselle henkilölle iskee jano päälle, tai “ma en voida, kun laiva lähti”, niin tappiot ovat valtavat. Ensinnäkin tuhoutunut 50.000 euron  betonivalu, sen päälle uusi 50.000 euron valu ja vielä kaikki purkukustannukset.

Rakennustyömailla pelataan tarkoilla kellonajoilla, joten viikon viivästys kaataisi satojen miesten ja yritysten  aikataulut ja päälle voisivat vielä napsahtaa sadoissa tuhansissa pyörivät viivästyssakot. Näin ollen pääurakoitsijalle on edullisempaa maksaa mukisematta tuntilapussa olevat muutamat tunnit hyvän miehen lisää.

Suomalaiset rakennustyöläiset tietävät arvonsa ja pomolle sanotaan “pistät perkele vaan nimeä alle tai lähdetään kokonaan”. Kirjaimellisesti noin; otetaan tarvittaessa itsekin takkiin, mutta alennusmyyntiin ei lähdetä.