Lueskelin tuossa Osmo Soininvaaran blogia  ja havaitsin kauhukseni ettei vihreillä itse asiassa olekaan mitään suunnitelmia maahanmuuton varalle. Heidän hallitusohjelmaankin kirjaamansa periaate “Suomi ei kuulu pelkästään suomalaisille” avaa ovet tulijoille, mutta näiden asumista, työllistymistä ja yleensä mitään sopeutumista ei ole ajateltu laisinkaan. Kaikki todetut kustannuksetkin on julistettu äärimmäisen salaisiksi, mikä tietysti loukkaa äänestäjiä ja sataa Soinin laariin.

Viime viikolla työsuojeluviranomaisia ei päästetty yllätystarkastukselle Olkiluodon ydinvoimalatyömaalle, vaikka laki selkeästi takaa mahdollisuuden sellaisiin tarkastuksiin. Siinähän ei ollut kyse varsinaisista maahanmuuttajista, mutta se osoittaa mikä on pelin henki Suomessa ja miksi kokoomus haluaa halpatyövoimaa. Ja taas sataa Soinin laariin.

Helsingin kaupungin vuokra- asunnoissa jo joka viides asukas on maahanmuuttaja. Tämähän on aivan luonnollista, koska eihän pakolaisilla ja työperäisilläkään mamuilla voi heti tullessaan olla asunnon hintaa taskussaan. Pätkätyön lisääntyessä ja tuloerojen kasvaessa kuitenkin myös yhä useammalle suomalaiselle ainoa mahdollisuus on sosiaalisin perustein myönnettävä asunto, joten siellä tilanne tulee pahiten kärjistymään. Tämähän on tietysti enimmäkseen suomalaisten miesten ongelma, kuten rakennusalan kadonneet työpaikatkin. SAK: ssa persut ohittivat jo Vasemmistoliiton, joten sielläkin ropisee Soinin laariin.

Osmo Soininvaara on mielestäni Suomen fiksuin poliitikko ja tuohon asuntopulaan hän ehdottikin joskus hyvää ratkaisua: valtiontukien menettämisen uhalla velvoitetaan kunnat rakentamaan tietty määrä omaa asuntokantaa. Vuonna 2009 Espoon kaupungille ei valmistunut yhtään omaa asuntoa, koska köyhät likaavat kaupungin lahjuksilla voidellun imagon. Ainakin Espoo ja Helsinki ovat vielä poistaneet tulorajatkin omilta vuokralaisiltaan ja sehän vasta sataakin Soinin laariin.

Lopuksi vielä esimerkki Espoon uudistuneesta kirjastopolitiikasta, joka voisi olla itsensä Soinin tulevia vaaleja ajatellen kehittämä. Kahden uuden ja mahtavan kirjaston virkailijat julistavat niistä tehtävän nuorisotaloja, joihin houkutellaan etenkin maahanmuuttajia. Minunkin mielestäni nuorisotalot ovat aivan loistava asia, mutta ne ovat kuitenkin aivan eri asia kuin kirjastot.

Entressen kirjastossa jo puolet kävijöistä on somaleja ja sinne perustettiin Ramadanin ajaksi jopa rukouspaikkakin, vaikka moskeija olisi muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Noin suuri somalien kävijämäärä kirjastossa olisi tietysti muuten aivan loistava asia, mutta kun he eivät harrasta siellä mitään perinteiseen kirjastotoimintaan liittyvää. Rahanvaihtamista ei hyväksytty aikoinaan temppeleissä, mutta kirjastoissa ilmeisesti kuitenkin. Kyllähän kirkotkin saadaan pullistelemaan väkeä sunnuntaisin, jos sinne hommataan strippari.

Monikulttuurisuus ei tietääkseni tarkoita vain yhden ryhmän suosimista muiden kustannuksella. Tuossa naapurikirjastossani on kolme päätoimisesti palkattua aikuista somalimiestä vartijoina ja heidän ainoa työnsä on seurustella maanmiestensä kanssa. “Mehän tehdään täällä ihan mitä huvittaa ja sille sinä et voi yhtään mitään”, naureskeli viiden somalitytön ryhmä, kun huomautin heitä mekastamisesta lehtisalissa. Samaa kansallisuutta edustavat nuorukaiset taas kerääntyivät uhkaavaksi ringiksi ympärilleni, kun olin korrektisti kieltänyt heitä istumasta lukupöydälläni ja siinä kyläkokousta pitämästä. Tässä asuinalueellani oli yleinen kuntosali, jonka tietyt maahanmuuttajaryhmät ottivat omakseen ja rupesivat uhkailemaan suomalaisia kävijöitä. Palkatusta vartijasta huolimatta kuntosali vandalisoitiin ja suljettiin lopulta kokonaan. Tästä oli hesarissakin pari kirjoitusta. Onhan Ruotsissa tietysti suljettu jo kokonaisia kouluja ja Ranskassa virkamiehet eivät enää käy tietyissä kaupunginosissa, mutta Suomessa olisi vielä aikaa hioa pelisääntöjä.

Osmo Soinivaara kehottaa ryhtymään viileään keskusteluun maahanmuuton eduista ja ongelmista ja niinpä tein työtä käskettyä. Olen tässä blogissani lukemattomia kertoja arvostellut, mutta ennen kaikkea kehunut venäläisiä, virolaisia, kosovolaisia jne. ja nykyisin on jo luvallista kommentoida muitakin maahanmuuttajaryhmiä.

Tuo naapurikirjasto sijaitsee jokapäiväisten kulkureittieni varrella ja aikaisemmin pistäydyin siellä varsin usein lukemassa lehtiä ja kirjoja lainaamassa, mutta viimeisen puolen vuoden aikana nuo käynnit ovat lähes loppuneet. En ole mikään herkkähipiäinen neitiperse, mutta en vain halua lähteä kirjastoon tappelemaan tai kuuntelemaan uhkailua ja vittuilua. Käyn mieluummin vähän kauempana sijaitsevassa pienessä sivukirjastossa, joka tosin määrärahojen puutteen vuoksi on auki vain 10 minuuttia viikossa.