Minähän olen Lapista kotoisin ja minulla on nivel sellaisessa paikassa, missä lantalaisilla miehillä ei ole niveltä.  Haluatteko nähdä?

  Näin minä kysyn joskus naisilta ja monesti melko yllättävissäkin paikoissa. Reaktio on yleensä aina samanlainen: heidän hengityksensä tihenee, huulet raottuvat hieman ja kieli lipaisee huulia.

 No missä se sitten on, kysyvät he viimein ja minä rupean suurielkeisesti näyttämään. Ensin tartun molemmin käsin kiinni housujeni vyöhön, pidän pienen taiteellisen tauon ja viimein paidankaulusta raottamalla näytän vasemmassa solisluussani olevan ylimääräisen nivelen. Sen jälkeen ilmeet ovatkin hieman nolostuneita ja jos paikalla on joku toinen mies, niin hän kysyy: mitä helvettiä te oikein kuvittelitte? Joku toinen siis kysyy, se ei kuulu tähän minun performanssiesitykseeni.

Tuo solisluu katkesi joskus nuoruudessani, kun palailin reippaassa sivumyötäisessä kapakasta ja huonolaatuisen polkupyörän etupyörä kääntyi kovassa vauhdissa yllättäen poikittain. Luun päät eivät asettuneet kohdakkain, vaan ne luutuivat tavallaan vierekkäin, mutta luonto korjasi asian kasvattamalla vahvan kaulurin siihen ympärille. 

Neuvottelin sen leikkaamisesta kirurgin kanssa, mutta hän sanoi sen olevan ainoastaan esteettinen haitta, jos se vain muuten kestää. Leikkaus olisi kuitenkin ollut monen päivän sairaalareissu ja taas kädelle viikkojen liinassa roikottelu, joten sanoin pärjääväni. Aika useinhan siinä vihlaisee jonkun jänteen tai lihaksen jouduttua luonnottoman nivelen väliin, mutta muuten kestää raskaatkin työt. Onhan se tietysti oudon näköinen, mutta sopii silläkin tavalla kokonaiskuvaani.

 Olin joskus rakentelemassa tasakattoa harjakatoksi eräässä talossa, missä asui äitinsä kanssa alle kolmikymppinen poika. Hän oli ollut töissä talotehtaassa, mutta jo toisena työpäivänään joutunut tapaturmaan vasemman käden jäätyä jonkin prässin väliin. Nuoren miehen vasemman käden keskisormi oli luutunut puoli senttiä mutkalle ja sen takia hän oli ollut pari vuotta sairaslomalla. Opettajaäiti kauhisteli vakuutusyhtiöiden julmuutta, koska pojan vammaa ei otettu vakavasti.

  Näytin heille oikeaa vasarakättäni (viulukäsi), jonka kaikki kämmenluut on erään tapaturman seurauksena nauloin luudutettu yhdeksi möykyksi. Ajattelin ensin esitellä heille villisti pyörivää solisluutani, mutta päätin kuitenkin säästää sen mahdollista riitatilannetta varten. Olivathan he jo nähneet murtuneen, rustottuneen ja moneen kertaan leikatun nenäni, sekä puhjenneesta silmästänikin oli mustien lasien selityksenä keskusteltu.

Eihän sittenkään ollut tarkoitus nolata huolehtivaista äitiä, eikä varsinkaan nitistää nuorta miestä, vaan positiivisella esimerkillä näyttää kuinka pienten vammojenkin jälkeen voi päästä elämässä eteenpäin. Ja vaikka nyt ei kovin pitkällekään, niin kuitenkin rämpii siinä muiden perässä.

 Se kattoprojekti meni muuten siihen malliin, että kyllä minä lopulta näytin sen solisluunikin talonväelle ja vielä pitemmän kaavan mukaan!

  Olin joskus sairaalassa leikattavana ja samassa huoneessa oli jo eläkkeellä oleva sotainvalidi. Hän oli menettänyt miinaräjähdyksessä oikean kätensä lähes olkapäähän asti, mutta elättänyt itsensä ensin kuorma- autonkuljettajana ja myöhemmin autourakoitsijana.

  Tämä kaikki tuli mieleeni, kun jokaisessa lehdessä ja uutisissa jauhetaan tästä nuorten syrjäytymisestä. Osmo Soininvaara ehdottikin jo muutama vuosi sitten varsinkin maahanmuuttajanuorten työllistämistä pienemmällä palkalla. Se olisi ilman minkäänlaista koulutusta ja lukutaitoakin oleville nuorille vähän kuin oppisopimuskoulutusta, tulisi kuitenkin normaalit päivärytmit ja näkisivät miten suomalainen yhteiskunta toimii. 

  Tästä on nyt alettu keskustella jo Ruotsissakin ja Saksassahan minimipalkat poistettiin muutama vuosi sitten ammattiliittojen hyväksynnällä. Suomessakin on jo monilla aloilla käytännössä luovuttu tessin mukaisista palkoista ja ylityökorvauksista.

  Maahanmuuttajille voitaisiin maksaa kunnon rahasumma saavutetuista kielitasoista, se olisi rehti palkkio aktiivisuudesta nykyisen kotona makuuttamisen sijaan. Monet 10- 15 vuotta Suomessa asuneet mamut vaativat vieläkin tulkkipalveluja lähes kaikkien asioidensa hoitamisessa ja sehän vasta maltaita maksaakin.

  Minut ainakin kylmästi pakotettiin nuorena töihin ja nyt pidän sitä pelkästään hyvänä asiana. Jos nuori ei ole kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä tehnyt päivääkään töitä, niin on aivan turha mennä enää kyselemäänkään.