Nyt tulikin mieleeni tarina omista talokaupoistani 1980-luvulla. Ostin rintamamiestalon Keravalta leskeksi jääneeltä 83-vuotiaalta mummolta, jonka puolesta kauppaa hoiteli hänen keski-ikäinen poikansa. Homma oli hyvin selkeä ja yksinkertainen:minä maksoin vaaditun summan, kauppakirjat tehtiin ja luovutuspäivä lyötiin lukkoon.

Sovittuna päivänä ajoimme muuttokuorman ja parin muuttoavustajan kanssa uuteen kotiimme. Talo olikin tyhjennetty tavaroista sopimuksen mukaisesti, mutta mummo oli vielä jäljellä! Vanha ihminen ei ollut sittenkään sisäistänyt asiaa kokonaan ja hän rupesi ihmettelemään mistä oikein on kysymys.

Pienen keskustelun jälkeen mummo kertoi kuitenkin ymmärtävänsä asian ja suostuimme hänen pyyntöönsä viettää vielä yksi yö tyhjässä yläkerrassa. Portaita ylös noustessaan hän yllättäen huikkasikin meille: "Minä olen kaksi kertaa yrittänyt itsemurhaa, eikä onnistunut, mutta tänä yönä se onnistuu!" Toivuttuani hämmästyksestäni soitin heti mummon aikamiespojalle ja käskin tätä välittömästi hakemaan äitinsä pois.

Uuden kodin feng shui olisi saattanut huonontua merkittävästi, jos olisin joutunut heti ensimmäisenä aamuna yläkerrassa irrottelemaan pikkuista mummua hirrestä. Vanhuksella oli tietenkin jo uusi asunto valmiina odottamassa ja myöhemmin kuulin hänen sopeutuneen sinne hyvin.

Joitakin vuosia myöhemmin iski edellinen suuri lama Suomeen ja rakentamisen loputtua kuin seinään jäin minäkin työttömäksi. Ruokakuntamme ainoana tulonsaajana ymmärsin talouteni nopeasti sakkaavan suuren asuntovelan takia ja niinpä pistin talon myyntiin.

Tein sopimuksen Osuuspankin kiinteistönvälityksen kanssa ja sieltä rupesi keski-ikäinen nainen hoitamaan asiaa. Hän vaati kuitenkin heti alkuun minua alentamaan reilusti hintapyyntöäni, jolloin se olisi ollut reilusti alle markkinahintojen. En suostunut siihen ja ilmoittelun jälkeen kiinnostuneita ostajaehdokkaita kävikin runsaasti. Hyvin nopeasti alkoi tulla myös tarjouksia, jotka ylittivät liian korkeaksi väitetyn hintapyyntöni.

Loppusuoralla olivat mukana enää nuori pariskunta A ja keski-ikäinen pariskunta B, jotka kymppitonnin askelin korottivat tarjouksiaan. Sitten joku sunnuntai kiinteistönvälittäjä soitti B:n tehneen taas tarjouksen ja kysyi joko tehdään kaupat. Kehotin häntä soittamaan A:lle ja mikäli sieltä ei mitään enää tarjottaisi niin tietysti tehdään. Siitähän siinä oli ollut koko ajan kysymys!Vähän ajan kuluttua hän soitti saaneensa A:lta kielteisen vastauksen ja niinpä sovimme kauppakirjojen teon  seuraavaksi päiväksi.

Aamulla A-pariskunnan mies kuitenkin soitti minulle ja ihmetteli kun heille oli vain ilmoitettu talo myydyksi. Kirosin kuin leijona ja senhän minä osaankin erityisen hyvin! Lyhyen neuvottelun jälkeen sovimme hänen saavan talon B:n lupaamalla hinnalla ja ilmoitin välittömästi myös kiinteistöhuijarille kaupat tehtävän, mutta ostajan vaihtuneen. Osuuspankin johtajan läsnä ollessa ihmettelin vielä suureen ääneen kaupanteossa ilmenneitä arveluttavia piirteitä, mutta nämä rahanteon ammattilaiset vain hymyilivät leveästi.

Näistä tapauksista viisastuneena haluankin antaa kaksi neuvoa asuntokauppoja tekeville. 

1. Tarkasta ennen asuntoon muuttoasi, ettei ole jäänyt mummoja huoneisiin pyörimään.

2. Suhtaudu kiinteistönvälittäjään kuin rosvoon, mutta älä kerro sitä hänelle.