Työmaa rupeaa kohtapuoliin olemaan myöhässä ja yhtenä aamuna viime viikolla sinne pelmahtikin iso joukko uusia maalareita. Suomalainen maalausurakoitsija purki autosta kasapäin uusia haalareita, joihin tämä virolainen nostoväen osasto nopeasti sonnustautui. Vitivalkoisia asuja oli monenkokoisia, joten Viron uusliberaalin hallituksen armahtamille vangeille ja rakennustöihin arveluttavan pitkälle kehittyneessä raskaudentilassa oleville naisille löytyi sopivaa kokoa kaikille. Talvisotaan lähteville suomalaisille miehille riitti jokaiselle vain kokardi otsalle, mutta tälle soomi-poikien osastolle löytyi haalareiden lisäksi vielä tuliterät pensselitkin käteen uuden ammatin merkiksi.
Myöhemmin päivällä kuljeskelin luottamusmiehen kanssa kerroksissa, kun kaksi näistä aamulla tulleista naisista tuli kyselemään ylityökiellon sitovuudesta. Heillä kun oli pieniä lapsia Tallinnassa ja pidempiä vapaita saadakseen he haluaisivat täällä ollessaan tehdä pidempää päivää. Kertoivat hellyttävästi kuinka mukavaa on raskaan työviikon päätteeksi laivan tax-freestä ostaa lapsille tuliaisia ja kuinka näiden silmät sitten onnesta loistavat. Olin jo tunkemassa vasaran vartta hampaiden väliin liikuttumiseni salaamiseksi, kun luottomies suhisikin näiden naisten ilmoittaneen papereissa kotipaikoikseen Helsingin ja Kirkkonummen. Espoon kaikista realiteeteista irronneesta metrokeskustelusta puuttuukin enää ehdotus ilmalaivaliikenteen aloittamisesta Kirkkonummelle, mutta tuskin niihinkään nyt sentään tax-free-myymälöitä tulisi.
Olen joskus huvikseni väittänyt virolaisille työtovereilleni, ettei heidän presidenttinsä Konstantin Päts kuollutkaan Moskovassa vaan ajoi vielä 50-luvulla taksia Tampereella. Muutaman vuoden kuluttua tuo juttu voi kiertyä luokseni monella tapaa väritettynä ja kornin huhun alkuperän onnellisesti unohtaneena saatan silmää räpäyttämättä uskoa sen. Rakennusalan totuuskäsitykset ovat nykypäivänä kuin elastista silikonia, koska niiden täytyy venyä eri kulttuurien välisissä liikuntasaumoissa.
Suomalaiset rakennustyöläiset ovat olleet perinteisesti paljon ulkomailla töissä ja niinpä varsin monilla on noilta työreissuilta palatessaan uuden verottoman auton etupenkillä istunut uusi varaton vaimo. Venäläiset ja virolaiset ovat yleisimpiä, mutta on myös kazakstanilaisia, itäsaksalaisia, indonesialaisia, vietnamilaisia ja thaimaalaisia. Viime vuosien työtovereillani on ollut ainakin näitä kansallisuuksia ja olipa eräällä kirvesmiehellä algerialainenkin vaimo. Suomessa vallitsevan tasa-arvo- ja suvaitsevaisuuskäsitteen hyvin sisäistänyt mies oli myös heti islamin uskoon kääntynyt ja rukoili kuivaushuoneessa monta kertaa päivässä Mekkaa kohti kurkotellen.
Pari vuotta sitten eräs pikkumestari värväsi minut kaupungille rakentamaan väliseinää opiskelijatyttärensä asuntoon. Miehellä oli venäläinen vaimo ja heidän parikymppinen tyttärensä edusti slaavilaista naiskauneutta parhaimmillaan. Tiukassa topissa keimaillessaan hän sai minut tuntemaan itseni heti kymmenen vuotta nuoremmaksi ja terhentelyäni  katsovan pikkumestarin huomasin taas vanhentuvan ihan silmissä. Osoitin tälle työmaamme varatyösuojelupäällikölle tyttären yöpöydällä lojuvaa kondomipakettia ja kehuin ainakin työsuojelun olevan erinomaisesti järjestetty. Vastoin odotuksiani hän ei revähtänytkään selkäkeikkanauruun, vaan mulkaisi minua vihaisesti alta kulmain. Murahti vielä jäävänsä sittenkin loppupäiväksi avustamaan seinänteossa ja hoitavansa aikomansa asiat joskus toiste.