Lauantaiaamuna olin työmaalla sahaamassa sirkkelillä vaneria, kun eräs venäläinen tuli luokseni ja viittoi lähtemään mukaansa pihalle. Talon päädyssä makasi keski-ikäinen nainen kasvot alaspäin. Luulin tätä sammuneeksi humalaiseksi ja kovalla äänellä ensin puhuteltuani käänsin hänet kasvot ylöspäin. Jäykkä olemus ja ruhjoutuneet kasvot paljastivat kuitenkin kyseessä olevan vainajan. Soitin hätäkeskukseen ja pian saapuivatkin ambulanssi ja poliisit paikalle. Nämä totesivat heti naisen mitä ilmeisimmin pudonneen talon katolta tai kerroksista jo edellisenä yönä.

Koska paikalla ei ollut minkäänlaista työnjohtoa, soitin kotiseudulleen matkanneelle työmaan vastaavalle mestarille ja tein selvityksen tilanteesta. Loppupäivä menikin sitten kahta eri poliisiryhmää työmaalla opastaessa. Vastaava soitteli vielä kaksi kertaa ja keskustelimme tapahtuneesta monista eri näkökulmista. Nämä pääurakoitsijan pomot ovat koulutukseltaan insinöörejä ja rakennusmestareita, sekä poikkeuksetta asiallisia miehiä. Ruotsalainen omistaja on ilmeisesti painottanut hyvän työilmapiirin merkitystä menestyksellisessä rakentamisessa.

Tässä ei kuitenkaan ollut vielä kaikki tuon lauantaipäivän osalta. Lähdin töistä kahden aikaan iltapäivällä ja kuljin normaalia reittiäni viereisen kauppakeskuksen halki. En havainnut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, mutta seuraavan päivän Hesarista luin juuri samaan aikaan miehen seisoneen kauppakeskuksen katon reunalla itsemurhalla uhaten. Palokunta ja miehen ystävä olivat kuitenkin saaneet hänet luopumaan onnettomasta aikeestaan.

Mikäli tuo mies olisi kuitenkin hypännyt ja mätkähtänyt pihakiveykseen metrin päähän eteeni, niin olisihan siinä ollut poliiseilla ihmettelemistä! Kirvesmies on ottanut tosissaan puheet uudelleenkoulutuksesta ja ruvennut viikatemieheksi! 

Kuulin myöhemmin tällä asuinalueellani olevan varsinainen itsemurhabuumi meneillään. Hallituksen ja rikkaan kaupungin säästäessä sosiaali- ja mielenterveysmenoissa on köyhälistö huomannut joukkoitsemurhan viimeiseksi ratkaisukseen. Suomen kansainvälinen kilpailukykyhän tietysti vain paranee tästä makaaberista valikoinnista ja sehän on ainoa menestyksen mittari mikä Suomessa enää nähdään.

Nokian lopettaessa tehtaansa Saksassa soittaa vihainen liitokansleri yhtiön johdolle ja uhkaa periä takaisin maksetut investointituet. Saksassa ja Ruotsissa suomalaisten yritysten irtisanomat työntekijät voivat kuitenkin etsiä uutta työtä täydellä palkalla jopa kolme vuotta.

Suomessa valtion suurimmaksi osaksi omistaman Stora - Enson lopettaessa kannattavia tehtaitaan matkustaa pääministeri Vanhanen Kemijärvelle vaatimaan irtisanottuja nopeasti sopeutumaan tilanteeseen. Kirkko lähettää lopetettaviin tehtaisiin pappeja ja diakonissoja tarjoamaan kriisiapua. Maallisesta yhteiskunnasta pudonneet voivatkin hädissään takertua kirkon tarjoamaan oljenkorteen oikotiestä taivaalliseen valtakuntaan. "Ja kaikkein parasta tässä kuitenkin on,että tarjous koskee vain kirkollisveronsa maksaneita ja Tehyläisiä!" 

Rakennustyöläisen menettäessä hengenvaarallisen työnsä tarjoaa työvoimatoimisto "kriisiapuna" kolmen kuukauden karenssia ja erilaisten perintäfirmojen "tukihenkilöt" häilähtelevät ikkunan takana. Henkistä tukea tälle aikoinaan kommunisminsa kanssa melskanneelle ihmisrauniolle tarjoaa enää pullon henki.