Kävelin eilen normaalia reittiäni läheiseen kauppakeskukseen, kun sattumalta kävelytiellä ajauduin juttusille vanhemman mieshenkilön kanssa. Tämä 82- vuotias herra ei ollut mikään papparainen; pitkällä miehellä oli leveät hartiat, suora ryhti, ripeät liikkeet ja niin puhe kuin järjenjuoksukin kuin nuorella miehellä.

Vaihdoimme ensin muutaman lauseen harvinaisen kauniista kevätsäästä, minkä jälkeen hän rupesi kertoilemaan minulle Lapissa vielä vallitsevista hyvistä hiihtokeleistä. Mainittuani olevani kotoisin Lapista hän kertoi liikkuneensa 1950- luvulta lähtien  paljonkin kotiseuduillani Jokkmokk- Ruija- Petsamo kultaisessa kolmiossa.

Hän oli myös viettänyt lukemattomia lomia kotikylässäni, joten paljastui meillä olevan paljon yhteisiä tuttavia. Mies pyysi minut kahville läheiseen kuppilaan ja siellä kuluikin sitten tunti, pari muistellessamme tarunhohtoista Lappia ja kaikenlaisia hauskoja sattumuksia. Joidenkin asioiden ja henkilöiden esiin tullessa paljastui monenlaista tragediaa ja onnettomuutta, mutta sellaiset sivuutimme parilla lauseella.

Tämä mies oli huumorin ystävä ja erittäin hyvä tarinankertoja, kuten myös minä olen tunnustetusti hyvä suustani. Näin ollen vietimme hyvin antoisan kahvituokion ja erotessamme totesimme kumpikin, että olisi mukava tavata uudelleen.

Ehkä tuosta johtuen otinkin sitten illalla esiin kirjahyllyssäni jo vuosia maanneen Mauri Paasilinnan kirjan. Olin tuota tarinakokoelmaa jo muutaman kerran aloitellut, mutta aina se oli jäänyt kesken. Muutamassa tunnissa lukaisin kirjan ja siitä tuli lievästi sanoen inha olo. Miten Ernon ja ennenkaikkea Arto Paasilinnan  veli voi kirjoittaa pelkästään Lapin asukkaille tapahtuneista ikävistä asioista kaiken huumorin unohtaen. Osa kertomuksista oli suorastaan viheliäisiä, aivan kuten Sofi Oksasen sadomasokistisista mieltymyksistä kumpuaa täysin elämälle vieraita opuksia.

Tv- sarjassa Francon jälkeen on aivan upeat loppuyhteenvedot; soitetaan aina harvinaisen sopivaa musiikkia ( vartavasten tehtyä? ) ja niissä kertoja näkee ikävissäkin tapauksissa valoisia puolia, kuten oikeassakin elämässä huumori kantaa hankalien paikkojen yli.