Haluaisitteko olla kuukauden töissä tällaisessa paikassa! Tämä on rakenteilla olevan kerrostalon alapohja, missä korkeutta on parhaimmillaankin vain vähän yli metri. Muutamista aukoista tulee auringonvaloa, mutta monissa osissa on lähes täysin pimeää. Joskus pimeässä levätessäni luulin mäyrän ryömivän ylitseni, mutta se olikin vain ryssäläinen putkimies omissa touhuissaan. Samankaltaisia kohtaamisia oli varmaan saksalaisilla ja iivanoillakin Stalingradin raunioissa.

Ensimmäisenä päivänä paikka kauhistutti ja klaustrofobia iski välillä päälle paniikin muodossa. Muutaman päivän jälkeen selkä oli jatkuvasta kumarassa kulkemisesta niin kipeä, että sairasloma tai sairaseläke näytti väistämättömältä.

Tässä ison anturaplintin ja ontelolaatan väliä on n. 50 cm. Siihen väliin piti ryömiä pilasteria raudoittamaan ja laudoittamaan. Yläpuolen tuhansia kiloja painavia ja 120 cm leveitä ontelolaattoja oli murrettu pilasterin takia ja niistä monien alla oli puuristikko romahdusvaaran takia. Tuon kuvankaan laatan ja anturan välissä sitä ei ole, mutta siihen rakoon piti vain ryömiä hammasta purren.

Tällaisia paikkoja on rakennuksilla pilvin pimein ja jonkun on vain nekin tehtävä. Hiirelläratsastajien lämpöiset huoneet eivät ole taivaasta tipahtaneet vaan Työkansa ja työläiset niitä edelleenkin pystyttävät.

Jokainen järkevä ihminen pelkää epämiellyttävää ja selvää vaaran paikkaa, mutta se pelko on vain voitettava. Tosin alitajunnalla voi olla myöhemmin paljonkin sanomista. Olen tottunut nukkumaan täysin pimeässä huoneessa, mutta tuon työkeikan jälkeen on ollut pakko jättää valot keittiöön palamaan. Lähes jokaöisissä painajaisissani olen herännyt ja kuvitellut olevani puolen metrin raossa jossain talon alla, betonia joka puolella, eikä aavistustakaan mistä pääsee ulos. Kauhistuttavassa paniikin tilassa!