Jouluna lueskelin jälleen Erno Paasilinnan kirjaa Yksinäisyys ja uhma, missä hän painottaa kirjailijan ehdotonta rehellisyyttä ja kuinka näiden tulisi repiä auktoriteetit alas.

Saska Saarikoski ei ole kirjailija vaan toimittaja, jonka on taisteltava leipänsä edestä. Sanomalehdillä menee nyt huonosti ja toimittajien on nyt nuoltava täsmälleen oikeita takapuolia ja oikeassa järjestyksessä. Hesarin vt- päätoimittaja on nainen.

Sunnuntaihesarin pitkässä kolumnissaan Saarikoski yrittää perustella miksi kaikkien kannattaa tilata Hesari. Se on hänen mukaansa kansanvallan ja sananvapauden säilymisen elinehto. Kolumnissaan Saarikoski kuitenkin valehtelee kuin Goebbels ja Ceausescun varjo häilyy koko tekstin yllä.

Tämä toimittaja väittää Merja Ailuksen joutuneen eroamaan Kevan johdosta suurten palkkaetujensa vuoksi, vaikka pieniähän ne muihin verrattuna olivat. Samoin hän väittää Heidi Hautalan eron johtuneen liian suurille varpaille astumisesta.

Näillä kahdella ainoalla mainitsemallaan esimerkillä Saarikoski osoittaa ylimielisyytensä lukijoiden järjenjuoksua kohtaan ja hän ei ilmeisesti vieläkään tajua hesarin tiedotus- ja mielipiteenmuodostusmonopolin kadonneen jo ajat sitten ja ikuisiksi ajoiksi. Kuten Kevan hallituksen puheenjohtaja Laura Räty heti Ailuksen eron jälkeen sanoikin, nämä suuret palkkaedut eivät johtaneet erottamiseen.

 Merja Ailus nosti kahdesta lapsestaan lapsilisiä Norjasta vielä 8 vuotta Suomeen muuttonsa jälkeen ja vielä Kevan johtajana ollessaankin. Hän siis nosti lapsilisiä yhtäaikaa kahdesta valtiosta ja tavallinen ihminen olisi joutunut syytteeseen petoksista molemmissa maissa. Ailus väitti olleensa tietämätön tililleen tulleista rahoista, mutta se olisi ollut helppo tiliotteella todistaa Kevan hallitukselle.

Ailus möi autonsa päiväksi työnantajalleen, ettei hankintalain määräämää kilpailutusta autokaupoissa tarvitsisi tehdä. Jälleen petossyytteen arvoinen teko ja pitäisikö tuollaisesta sitten tehdä yleinen käytäntö. Kreikan malliin.

Ailuksen johtama eläkeyhtiö hallitsee 34. 000 miljoonan euron arvoista omaisuutta, joten kyllä siellä hieman moraaliakin tarvitaan.

- Ostakko Merja ens kuussa meiän Kesävaaran osakkeita 100 miljoonalla, pistetään sitten sullekin miljoona lapsilisiä tilille.
- Aah haah lapsilisiä, toi on sit kauhee! Ostanhan mie nikkeliä, jos kerran lapsilisiä tulloo, aivan hirveetä, mukamas lapsilisiä! Vaikka kikkelillähän niitä yleensä lapsilisiä tulloo, ei ennen nikkelillä, aah, haah, haa!

Ja sitten 2 kuukauden kuluttua Kesävaara on konkurssissa! 

En kyllä tiedä yhtäkään yksittäistä virhettä, jonka olisin tehnyt, toisteli Merja Ailus Arto Nybergin tarkkaan sensuroidussa haastattelussa. Ei tiennyt Leppäsen Aunekaan.

Joskus vuosi sitten Hesarin sunnuntaitoimituksen  päällikkö Laura Saarikoski kirjoitti maaseutua halventavan laajan artikkelin. Hänen mielestään Suomen maaseudulla on paljon vaarallisempaa asua kuin kaupungeissa ja joutuessaan muuttamaan jonnekin Lappiin hänkin varmasti hommaisi aseen. Kaiken törkeyden huippuna hän väitti lestadiolaisten ja saamelaisten keskuudessa lasten hyväksikäytön olevan yleistä.

-Oliskohan sillä Saarikosken Pentillä lorahtanut kusta sekaan noita lapsia tehdessään, eihän sitä juovuksissa aina muista minkä asian takia tuli liikkeelle lähdettyä, jatkamme hieman mukaellen Otto Kivivuoren, Väinö Linnan ja Täällä Pohjantähden alla kirjan linjoilla.

Jos joku nyt kohottelee kulmiaan roisin tekstin vuoksi, niin vaihtakaapa lestadiolaisen tilalle muslimi ja saamelaisen tilalle romani ja katsoo hän sitten miltä tuntuu omassa itsessänsä.