Näistä yllä olevista päähineistä yksi on kielletty Norjan arneijassa ja muut siis sallittuja. Aivan oikein, mitenkäs ihmeessä nyt saamelaisten neljän tuulen hattu voitaisiin sallia tuon pohjoisen maan sotilasuniformuun. Tässä on kysymys jonkinlaisesta monikulttuurisuuden laajentamisesta, mutta ei se ainakaan minulle aukea.

 

Tuo keskustelu on nyt käyty Norjassa ja melko pian se on edessä meillä Suomessakin. Meillähän on kovaa vauhtia kasvava venäläisvähemmistö, joten heidätkin pitää ottaa huomioon. 

 

Mahdollisessa sodassa Venäjää vastaan me voimmekin sitten laittaa suhteessa 1:10 ja 10:10 osastoja. Siis yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää, mutta iivanoita on pantava samassa suhteessa keskenään vastakkain. Häviön tai tasapelin sattuessa iivanat lyödään tietysti Siperian junaan, mutta sama odottanee myös inkeriläisiä heimosotilaita. Inkeriläisessä kertomaperinteessä sukupolvia yhdistävät ainakin romanttiset kertomukset Suomeen paluusta ja taas synkät matkakertomukset härkävaunussa takaisin Siperiaan kolkuttelusta.

 

Mustista mannerheimeista saadaan kokonaan oma pataljoonansa, jossa yhteistä ei ole minkäänlainen sulkahattu, vaan musta ihonväri yhdistää. Ainakin elokuvantekijöille se oli tärkeää, mutta olisiko muuten ankarasti kiellettyä.

 

Voihan tietysti olla, että armeijan jatkuvien leikkausten ja Välimeren maiden velkojen maksun takia Suomen armeijassa tuleekin taas käyttöön malli Cajander, siis vain sinivalkoinen kokardi hattuun ja muuten siviilivaatteet. Tämähän olisikin riemuvoitto saamelaisille, jos heille ei siitä erillistä maksua keksitä.

 

Tämä armeijan päähinekeskustelu on siis pian edessä meillä Suomessakin, joten kannattaa miettiä kantansa valmiiksi ja valmistautua kuulemaan toinen toistaan hullumpia ehdotuksia.