Paljon puhutaan asuinalueiden ja koulujen eriytymisestä (segregaatiosta) ja paljon  kauniita mielipiteitä esitetään. Lisää rahaa, lisää resursseja ja vielä lisää rahaa. Näin kauniisti kirjoittaa Osmo Soininvaara asiasta:

 

Asuinalueiden sosiaalinen eriytyminen kääntyi kasvuun joskus noin kymmenen vuotta sitten. Sitä vauhdittaa maahanmuuttajien keskittyminen tietyille alueille. Jos maahanmuuttajien osuus kasvaa yli kriittisen rajan, käynnistyy ”white fligth” erityisesti kantaväestöön kuuluvien varakkaiden hakeutuessa pois. Tämä vaara on hyvin lähellä eräillä osin pääkaupunkiseutua. Omasta mielestäni tämä mekanismi on eräissä Vantaan lähiöissä johtanut siihen kantaväestön valikoitumiseen hyvin epäedullisesti. Ongelmana eivät ole maahanmuuttajat, joilla elämä on yleensä hyvin hallinnassa, vaan syrjäytyneet kantasuomalaiset. 

(Alleviivaus allekirjoittaneen, tietenki!)

 

Espoon kaupungilla esimiesasemassa oleva tuttavani kertoi tarinan eräästä alaisestaan. Tämän miehen tehtävänä on palkata opetustoimenalaan kuuluvaa henkilöstöä.

 

Heillä on pulaa koulutetusta työvoimasta, joten hän oli tyytyväinen saatuaan pestatuksi ulkopaikkakuntalaisen vastavalmistuneen suomalaisen naisen. Tämä innokas Elovenatyttö muutti kotiseuduiltaan Savosta ja hänen työnantajanaan toimiva kaupunki järjesti heti asunnon.

 

Nuori nainen osoittautui nopeasti loistavaksi työntekijäksi, mutta asuminen ei sujunut yhtä hyvin. Hänen asuintalossaan suuri osa asukkaista oli maahanmuuttajia ja he olivat tuoneet kotimaistaan omat asuintapansa. Käytävät olivat yhteisiä kokoontumistiloja, portaikoissa (hätäpoistumistie) säilytetään kaikkea mahdollista ja koska suurin osa oli työttöminä, niin Suomessa tavallinen hiljaisuuden vaatimus klo 22.00 jälkeen oli heille vain kulttuurista köyhyyttä. 

 

Naisen asialliset huomautukset oli otettu rasismina, haistattelua oli tullut ja ilmapiiri muuttunut vihamieliseksi. Lopulta myös verkkokellariin säilytykseen viedyt tavarat oli verkkoseinän läpi kustu piloille.

 

Kuvitelkaapa mikä meteli syntyisi, jos tilanne olisi ollut toisinpäin. Olen kuullut monia samankaltaisia tarinoita miespuolisilta työtovereiltani, mutta suomalaisten miesten on turha mennä valittamaan tuollaisista asioista.

 

 Tälle naiselle järjestettiin kuitenkin nopeasti uusi asunto ja kauhistuttava segregaatio tapahtui. Hänellä oli kuitenkin tärkeä virka helpottamassa muuttoa, mutta nuo Osmonkin mainitsemat ja ongelmana olevat syrjäytyneet kantasuomalaiset voivat vain kiristellä hampaitaan.