Monet suomalaiset näkevät maahamme tulevat pakolaiset ainoastaan toreilla ja kadunkulmissa notkuvina mustina miehinä, mutta toisenlaisiakin tapauksia on.


Tässä kotikulmillani on minua vastaan tullut usein eräs tietty musliminainen lastensa kanssa. Kymmenkunta vuotta sitten lapset olivat aivan pieniä ja nyt siis jo kouluikäisiä. Tämä nainen on aina kulkenut hiukset lähes kokonaan kasvot peittäen, koska hänen päälleen oli kotimaassa heitetty happoa. Jostain kivikautisesta perheen tai suvun ”kunniasta” lienee ollut kysymys ja niin nuoren äidin kasvot oli tuhottu.


Eilen seisoskelin torilla keskustelemassa, liioittelemassa ja valehtelemassa erään eläkeläistuttavani kanssa. Tuon naisen kulkiessa ohi tuttavani kertoi tämän väitelleen äskettäin tohtoriksi. Jossain lehdessä oli ollut artikkeli.  On siinä kuule naisella sisua ja asennetta, totesi ystäväni ihaillen ja katson olevani samaa mieltä. Kotimaassaan tämä nainen ja sitä myötä lapsetkin olisivat joutuneet kulkukoiran asemaan, mutta Suomessa tuo urhea donna ponkaisi suoraan tasavallan ehdottomaan eliittiin.


Helsinkiin ollaan taas ajamassa omaa leiriytymispaikkaa Romanian romaneille, vaikka se on kaukana vapaan liikkuvuuden kauniista käsitteestä. Vakituisen leirin johdostahan veren perintönä tullut kulkeminen pysähtyy, mutta toisaalta silloin saaliin kanssa eläminen helpottuu. Romanian romaneilla kun ei ole näitä Suomen romaninaisten häveliäisyyssyistä käyttämiä valtaisia hamerakennelmia. Eihän nyt kukaan kunniallinen nainen  halua, että miehet näkevät hänen hameensa alla olevan moottorisahan, öljykanisterit, kaljakorin etc. Minun kotiseuduillani Lapissa saamelaiset rakensivat maakellarit tuollaisia tavaroita säilyttääkseen ja siihen loppui heidänkin vaeltamisensa.


Kalasataman leiriä hallitsi kaksi Romanian romanien sukua ja samoin tulee käymään mahdolliselle kaupungin perustamalle leirillekin. Leiri rakennetaan sadalle ihmiselle ja komeissa avajaisissa vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet lupaa kaikille lapsille paikan suomenkieliseen kouluun. Siellä he oppivat myös pakkoruotsia ja näin toteutuu vähemmistöjemme kaunis kohtaaminen monikulttuurisessa ja kaikille tasa- arvoisessa Suomessa. Kuukauden kuluttua väkeä on jo viisinkertainen, vuoden kuluttua kymmenkertainen määrä ja jokin romanisuku tienaa vuokrilla enemmän kuin varastamalla milloinkaan. Tulee paljon Suomessa syntyneitä lapsia ja silloinhan napsahtaa automaattisesti kaupungin asunnot ja sosiaaliturva aukeaa seljälleen.

 

Romanian romaneilla on täsmälleeen samat oikeudet Suomessa kuin muillakin EU- kansalaisilla, mutta ei heille voida ryhtyä rakentamaan  mitään erillisiä tukikohtia. Sellaisia, joissa voi asua suomalaisten kustannuksella verovapaasti, työtä tekemättä ja ryöstellä ohikulkijoita. Varsinkin heidän vanhuksiin ja vammaisiin erikoistunut rikollisuutensa on vastenmielistä, ei sitä hyväksyttäisi miltään muultakaan kansanryhmältä.

 

Joitakin vuosia sitten Helsinki jakoi näille romaneille puhelinnumeroa, mistä he saisivat tilapäistä työtä kaupungilta, mutta yksikään ei ilmoittautunut. Ei heidän tarvitse paskatöihin lähteä, totesi silloin eräs Vapaan liikkuvuuden tyttöedustaja. Me haluamme vain asunnon ja eläkkeen, eivätkö suomalaiset ymmärrä, julistivat puolestaan kaksi keski- ikäistä romanimiestä hesarin artikkelissa. Kyllä, suomalaiset ymmärtävät sen ja siihen se stoppaakin!