Viime talvena meidän työmaalta lähti muutamia miehiä eräälle aivan Helsingin keskustassa sijaitsevalle kerrostalotyömaalle ja minunkin piti siirtyä sinne. Suuri suomalainen rakennusliike rakentaa sinne kahta uutta kerrostaloa ja saneeraa museoviraston terävänenäisessä valvonnassa kolmatta. Se on meidän paraatikohde, sanoi eräskin pomoista.


Kävinkin pari kertaa tuossa paikassa ja se oli kuin painajaisunesta: hirvittävä ahtaus ja sekasotku, eikä suomen sanaa kuulunut missään. 


Pääurakoitsija oli antanut talojen runkotyöt venäläiselle firmalle, jolla kuitenkaan ei ollut ammattitaitoista omaa työvoimaa, joten he palkkasivat suomalaisen kirvesmiesporukan. Melko pian pelin henki kävi kuitenkin selväksi: suomalainen urakkaporukka aloitti laudoitustyöt ja teki sen vaikeimmat osat. Seuraavana aamuna he huomasivat kuitenkin venäläisten ruvenneen jatkamaan heidän työtään ja tämä toistui monta kertaa.


Miehet vaativat tietysti itselleen työstä kuuluvia neliö- ja kuutiohintoja, mutta niitä ei suostuttu maksamaan. Näin ollen heidän olisi pitänyt tehdä talon vaikein, vaativin ja kiireisin osuus pelkällä tuntipalkalla. Ainakin kahdelle heistä annettiin selkeä tappouhkaus, jos eivät luovu vaatimuksistaan. Luvattiin siis tappaa ihan puukolla, jos joku nyt väärinkäsitystä epäilee.


Kirjalliset urakkasopimukset olivat kuitenkin olemassa, joten liitot vedettiin mukaan. Tappouhkaukset päätettiin unohtaa, jos rahaa vain löytyy. Näin haluttiin välttää rasismia ja vihapuheita, sekä säilyttää monikulttuurisuuden riemukas suvaitsevaisuus ja saattaa suomalaiset rakentajat elävinä työttömyyskortistoon.


Suomessa on jo kymmeniä vuosia tuotu raudoitusteräkset valmiiksi katkottuina ja taivutettuina suoraan tehtaalta, mutta iivanat toivat omansa pitkinä kankina. Heillä kun on Latviassa joku tehdas, vai varastavatko nekin eri työmailta. Terästen pitää  kuitenkin olla sentilleen oikean mittaisia, muuten ne eivät mahdu muotteihin eikä raudoitus tule oikein. Heillä oli työmaalla monenlaista vääntäjää, joten raudoista tuli pulaa ja  tuntien tarkkuudella pyörivä aikataulu  alkoi pettää. Näin ollen venäläiset rupesivat jättämään rautoja pois muoteista. Kahdeksankerroksisen talon jokaisen kantavan seinän pitää kuitenkin kestää sille laskettu paino, muuten koko höskä romahtaa.


Jo eläkeikää lähestyvä runkovastaava puratti monia muotteja, mutta eihän mies voinut olla koko aikaa ja kaikkien olan takana vahtimassa. Varsinkin, kun töitä tehdään yötä päivää ja yöllä on aivan eri miehet kuin päivällä. Sattumanvaraisesti jostain muilta työmailta tuotuja, joiden ammattitaidosta kenelläkään ei ole mitään tietoa.


Niinpä tänään kuulin tuon tutun runkomestarin lähteneen työmaalta, mutta myös iivanat olivat saaneet lähdön. Ehkä hänetkin oli luvattu tappaa, koska se tapa nyt näyttää tulleen pysyvästi tänne Impivaaraan. Mahdoton tilanne uudelle mestarille, jonka pitäisi ottaa vastuu tuollaisesta pommista. Uudet miehetkin olivat olleet jotain kielitaidottomia slovakkeja, joten ei sekään paljon naurata.


Näin ollen tuosta paraatikohteesta onkin tulossa pääurakoitsijalle varsinainen painajainen. Seinät ovat joka suuntaan vinoja ja ylimpien kerrosten ontelolaatat ovat joko pitkiä tai lyhyitä. Miljoonakämppiä sisältävän talon myöhästymissakot ovat nekin ruhtinaallisia. Siihen kun vielä lasketaan moninkertaiset takuutyöt ja  kalliiden asianajajien vaatimat alennukset myyntihintaan, koska keittiö on 20 senttiä liian matala ja Italiasta tilattua kaapistoakin pitää lyhentää 30 senttiä.