Vanhuksille, sairaille ja useimmille työssäkäyville helteet ovat pirullinen kärsimys, jota me valittelemme joka käänteessä. Suomalaisista suuri osa on kuitenkin nyt lomilla ja etenkin lapsille Suomen sadoissa tuhansissa järvissä, joissa ja merissä melskaaminen on nautinnollista touhua. Lisäksi maanviljelijät nauttivat, kun sato palaa karrelle jo pellolla, eikä tarvitse alkaa vaivalloisiin korjuutöihin vaan riittää pelkkien satovahinkokaavakkeiden täyttö.

Enemmistölle nämä helteet ovat siis vain ilon aihe, joten pulinat pois. Meidän rakennustyömaalla onkin valittelijoita muistutettu viime talvesta, eikä kukaan ole ollut ainakaan niihin olosuhteisiin  halukas vaihtamaan. Pakkaset, lumi, hyytävä viima ja kaikki materiaalit umpijäässä monien kuukausien ajan. Niitä kun veivasit 8- 12 tuntia päivässä, niin jopas illalla tuntui mukavalta istua pirtin lämmössä.

Rakentamamme talot tulevat reilusti merenpinnan alapuolelle ja vielä aivan meren rantaankin. Ne on suunniteltukin alusmaisiksi: pohjalaatta on lähes metrin paksuinen, moneen kertaan vesieristetty ja tiukasti peruskallioon ankkuroitu. Silti meri tunkee joistakin saumoista sisään ja vettä on pumpattava pois aina maailman tappiin. Suunnittelija ei usko sähkökatkoihin, lieneekö sukua Titanicin kapteenille. Pohjalaatan ja lattialaatan/eristeiden välissä on vielä puolimetrinen sepelikerros, missä merivesi voi valua pumppaamoon.

Kaikkein alimpana on iso sprinklerihuone, mistä olen ehdottanut tehtävän uima- allas helteiden ajaksi. Lasketaan vaan merivettä sinne pari metriä, hommataan uimaleluja, patjoja, renkaita, ja pistetään vielä pari näpsäkkää virolaista siivoojaa merenneidoiksi. Linnanmäen tapaan he istuisivat korkeilla lavoilla ja heitä voisi palloa heittämällä pudotella veteen. Nykyään on kaikessa säästettävä, joten typykät voisivat samalla toimia pääpalkintoinakin.

Viime viikolla töihin mennessäni 5 venäläistä oli parkkipaikalla vaihtamassa vaatteita. Avoimella kentällä he pyörivät kalsarit jalassa ja Helsinkiin saapuvien loistoristeilijöiden laituri on aivan vieressä. Selitin heille sellaisen nakuilun olevan ehdottomasti kiellettyä, amerikkalaiset vierailijathan voivat kuvitella kyseessä olevan jonkinlaisen iivanoiden internointileirin Siperian junaa odotellessa. Puolen tunnin kuluessa otin yhteyttä asianosaisiin pomoihin, etsin miehille tyhjät puku- ja peseytymistilat ja järjestin vielä kielitaitoisen opastuksenkin. Näin noiden minun ikiomien kotiryssieni elämänlaatu koheni merkittävästi.

Meillä on työmaalla sata eri firmaa, joissa työskentelee monista eri maista tulevia miehiä, mutta aina asiat sovitaan nopeasti. Kiroillaan tietenkin kaikilla kielillä, mutta kukaan ei tietoisesti vaikeuta toisen hommia ja auttavaa kättä ja työkalua ojennetaan päivittäin.

Työmaalla on yksi ainoa paikka missä elementtirekat voivat purkaa lastinsa ja mihin nosturit ylettyvät. Pitkät rekat eivät kuitenkaan mahdu kokonaan viereiseltä kaupungin rakennusvirastolta vuokratulle alueelle ja siitä on ollut jo kuukausien vääntö. Lähes joka päivä kaupungin miehet sulkevat alueen erilaisilla liikennemerkeillä, betoniporsailla, tai sitten ajavat kuorma- autot esteiksi. Aina elementtirekan tullessa nuo esteet raivataan kylmästi pois, mutta jotenkin on turhauttavaa touhua. 

Me olemme töissä yksityisellä sektorilla, missä tietyllä budjetilla on saatava valmiiksi jumalaton talonrumilus. Kaupungin miehet taas ovat töissä julkisella sektorilla ja heidän pitää vain hösötä menemään verovaroista varatut tietyt miljoonat. Tutkimuksen mukaan jokainen yksityisen sektorin työntekijä elättää 2, 8 julkisen puolen palkollista, mutta tehokkuus on sitten vielä oma lukunsa.