Tänään oli lauantai ja lepopäivä, mutta olin lupautunut muutamaksi tunniksi ylitöihin, koska eräs pienehkö valumuotti piti saada valmiiksi. Vain muutama tunti kevyttä kirvestyötä ja jäisen tuulen kanssa yli -25 asteen pakkaseltahan voi suojautua riittävällä vaatetuksella, ajattelin.

Työmaalla odotti kuitenkin ajolähtötilanne. Saamaton laudoitus- ja valumestari ei ollut saanut viikolla teetettyä ja valettua muutamaa pilasteria ja konsolia, joten hommat oli pakko hoitaa tänään. Kymmenien liukuvalumiesten kolmivuorotyö oli jo jouduttu keskeyttämään ja maanantaina olisi elementtiporukallakin hommat seis.

Tuo työ ei tietenkään olisi kuulunut minulle, mutta kahdelle paikalla olevalle kirvesmiehelle se olisi ollut kohtuuton urakka. Betoni oli jo tilattu tiettyyn kellonaikaan ja tornissaan kiroilevan nosturinkuljettajan vitutus säteili maahan asti.

Rupesimme siis painamaan hommia tappavassa viimassa ja Viikatemies oli muutenkin koko ajan läsnä. Jossain vaiheessa suoritin kaverini kanssa erään pienen konsolimuotin valua henkilönostimen korissa seisten ja nosturi laski tuhansien kilojen betonijassikkaa korkean betonitornin taakse, siis meitä näkemättä. Mestari ohjasi laskua radiopuhelimella ja yleensä aina ensin väärään suuntaan käskien. Jassikka jymähteli tornin seinään ja pienessä korissa me yritimme parhaamme mukaan paeta uhkaavaa litistymiskuolemaa. Loppuvaiheessa nosturin vaijeri vielä irrotti tornin yläosasta noin viisikiloisen betonimurikan, joka jysähti alle metrin päähän minusta. Ei siinä silti mitään työsuojelumääräyksiä rikottu, vaan tuollaiset vaaratilanteet kuuluvat rakennustyöläisen jokapäiväiseen elämään.

Ei tässä sinänsä mitään erikoista ollut, rakennustyömailla joudutaan jatkuvasti venyttämään työaikoja ja peruuttamaan kuvitellun vapaa- ajan suunnitelmia. Uhkasakot ovat suuria ja aikataulut ehdottoman tiukkoja. Kerroinkin tuon jutun vain, koska viime aikoina on julkisuudessa taas mesottu näistä Suomen pankin ja työministeriön naurettavista kiusaamis- ja ahdistelujutuista. Suomi pysähtyisi nopeasti, jos enemmänkin kansalaisia rupeaisi masentumaan viipyilevästä katseesta ja jäisi mukavassa lääketokkurassa sohvalle makoilemaan. Varsinkin nyt Nokian ryöstön jälkeen tämä on tärkeää ymmärtää.