Pääministeri Mari Kiviniemi ehdottaa Helsingistä muodostettavan Oslon tapaisen metropolin, jolloin pääkaupunkiseudun kunnat ja kaupungit lyötäisiin nippuun ja hallinto jaettaisiin pienempiin kaupunginosavaltuustoihin. Erittäin järkevä ehdotus, koska nyt nämä kilpailevat keskenään hyvistä veronmaksajista ja tuhlaavat arvokasta rakennusmaata. Helsingin Sipoon ryöstö tehtiin vain houkuttelevan merenrannan vuoksi ja nyt Kalasatamaan rakennetaan jo omakotitaloja rikkaiden asuttavaksi. Samoin Jätkäsaareen rakennetaan vain 10- kerroksisia taloja, koska Helsinki ei halua lisää Vuosaaren kaltaisia nukkumalähiöitä, joissa nukutaan päivälläkin.

 

Yhdistyttyään pääkaupunkiseudun kunnat voisivat keskittyä oikein tosissaan ryöstämään muuta Suomea, missä maamme varsinainen bruttokansantuote tehdään. Mistähän ihmeestä on tullut se sitkeä käsitys, että pelkkään toistensa palveluun keskittyneet helsinkiläiset elättäisivät koko kehä kolmosen ulkopuolella asuvaa muuta väestöämme. Tästä asiasta olisi tilattava puolueeton tutkimus joltain ulkomaiselta yliopistolta.

Jätkäsaari muodostuu kolmesta saaresta, joiden välit täyttämällä rakennettiin tämä pitkään konttisatamana toiminut alue. Sitä on viimeisen sadan vuoden aikana täytetty, räjäytelty, pommitettu ja valettu betonilla niin monta kertaa, että on mahdoton sanoa mitä milloinkin löytyy paikoin jopa 40 cm paksun asfaltoinnin alta. Alla voi olla kiinteä kallio, mutta siellä voi olla myös salakuljetustunneli missä joukko virolaisia vankikarkureita vetää varastamaansa tuliterää mersua tullin ohi laivaan.

Tämä on tuottanut jo yllätyksiä torninostureiden pohjien teossa, vaikka tuollaiseen tunneliin emme ole vielä osuneetkaan. Kolmesta nosturista yksi seisoo lustoisen kallion päällä ja sen pohjan epävarmuus on paljastunut vasta nyt, kun ympäröivä kallio on räjäytetty pois. Toisen nosturin alla ollut ja lujaksi luultu täyttömaa taas on ruvennut valumaan työmaamonttuun.

Rakennustyömaa on kuin sinfoniaorkesteri, jossa vastaava mestari kapellimestarin tavoin ohjaa eri instrumentteja hallitsevia ammattilaisia. Ei voisi kuitenkaan kuvitellakaan, että orkesterin jäsenet tapaisivat toisensa vasta konsertin alussa esityslavalla ja tällöin huomattaisiin ettei fagotin soittaja ole koskaan nähnytkään tällaista puupuhallinta. Vuokrafirmoista kuitenkin lähetellään  edelleenkin virolaisia ja venäläisiä raudoittajia, joilla ei ole hajuakaan raudoitustöistä. Näitä kiireen vuoksi apuun pyydettyjä joudutaan sitten opettamaan kädestä pitäen ja siirtämään valuja seuraavaan päivään. Suomalaiset rakentajat ovat sentään jo oppineet, että on aivan turha tekeytyä ammattiin jota ei hallitse.