Hätätyöksi lasketaan myös sellainen työ, jonka tekemättä jättäminen aiheuttaa yritykselle huomattavaa taloudellista vahinkoa. Tällaista työtä on rakennustyömailla jatkuvasti, mutta ei niihin mitään erityislupia haeta eikä niitä sellaisina pidetäkään. Aikataulujen pettämisen uhatessa työntekijöitä vain pyydetään tekemään pitempää päivää ja viikonlopputöitä, omat lomansa ja juhlansa voi viettää sitten myöhemmin. Tähän ei tietystikään ole pakko suostua, mutta silloin napsahtaa helposti lopputili ja sitten onkin jo itsellä se hätä kädessä.

 

 Viime viikolla ja eilen jouduimme taas paiskimaan tällaista hätätyötä, ettei runkoporukan työ olisi viivästynyt ja aikataulujen pettämisen takia uhkasakot päässeet laukeamaan. Parkkihallin katto piti laudoittaa ja valaa elementtien asennusta varten. Työn kesto oli arvioitu aivan väärin, koska monessa tasossa olevien palkkien, pyöreiden porrasaukkojen ja luiskien teko kappalemuoteista ei ole yhtä nopeaa kuin suoran holvin teko. Homma  hoidettiin kuitenkin tyylikkäästi jälleen kerran ja pääurakoitsijana toimivan yrityksen omistava perhe voi taas hihkua riemusta tilinpäätöksen voittoja katsellessaan. Työnjohtokin voi sitten bonuskirjekuori toisessa ja konjakkilasi toisessa kädessä kehua, kuinka “perkele minä pitkät illat laudoitin sitä holvia ja jumalauta minä koko pitkän lauantain valoin sitä saatanaa”. Vaikka tosiasiassa huonoilla keleillä ja epäinhimillisiin aikoihin ei näitä pomoja työmaalla pahemmin näy.

 

   

Työmaallemme saapui hommiin myös ankarien vuoristotuulien karaisema afgaani. Hän ei kuitenkaan ole kaukaisessa Afganistanissa taistelevien urheiden sotapoikiemme taltuttama ja pieksemä parrakas talibaani, joka olisi tuotu Suomeen sotavankina, vaan mies on tullut maahamme vapaaehtoisesti pakolaisena. Tämän nuorukaisen työpanoksen perusteella häntä voisi pitää jopa hyvänä sotasaaliina.