Tässä asuinalueeni ympäristössä on meneillään yksi kaikkien aikojen suurimmista tierakennushankkeista Suomessa; kehä ykkösen muutostyöt. Kerralla rakennetaan 28 siltaa ja tunneliakin jonkinlainen pätkä. Vanhoja siltoja puretaan myös ja tällä valtaisalla työmaalla on töissä satoja miehiä ja lukematon määrä erilaisia työkoneita. Kysymyksessä on Suomen vilkkaimman tieosuuden perusteelliset muutostyöt ja asiaa on mietitty ainakin sadan vuoden päähän.

Joudun joka päivä ajamaan kahdesti tuon työmaan läpi ja lähes joka päivä ajoreittiä ja kaistoja on muutettu. Eräänä yönä olin aikaisen lattiavalun takia jo ennen kukonlaulua liikkeellä ja normaalin etelään vievän väylän käännyttyäkin yllättäen suoraan länteen jouduin oikein pysähtymään sillalle ja tarkistamaan heräämisastettani. Onneksi muita tiellä liikkujia ei vielä ollut, vain jokunen taksi suhahti ohi juopunut kaupparatsu tai horatsu kuormanaan. Joskus molemmat.

Tässä touhussa minua ei ihmetytä satunnaiset ruuhkat ja muutokset ajoväylissä, vaan se että homma yleensäkin toimii noin hyvin. Insinöörejä moititaan aina putkiaivoisiksi idiooteiksi ja ties miksi, mutta ilman insinööritieteen saavutuksia elinolomme olisivat melkoisen ankeat.

Sata vuotta sitten suomalaiset asuivat vielä savupirteissä, eikä sähköstä, radiosta, televisiosta, Internetistä ja kaikista muista hienouksista ollut tietoakaan. Näiden keksintöjen avulla muidenkin tieteiden ammattilaiset ovat päässeet julkisuuteen esittämään sangen kyseenalaisia mielipiteitään. Kaikki lääketieteen saavutuksetkin ovat tulleet insinöörien rakentamien kojeiden avulla. Ilman ihmisen sisälle näkeviä röntgensäteitä potilaan valituksen syy selviäisi vasta patologin pöydällä ja sehän on silloin jo myöhäistä. Mielenterveyshoitomme on retuperällä ja masennuspotilaiden määrä räjähdysmäisessä kasvussa, koska insinöörien keksimän sähkön käyttö on kielletty heidän hoidossaan.

Työvoimatoimistot, Kela ja sosiaalitoimistot nitistävät asiakkaitaan nälällä ja vilulla, vaikka lyhytkestoinen sähköshokeilla taltutus olisi selvästi humaanimpi ratkaisu. Kuka tahansa mummo tai työtön ottaa mieluummin tunnin sähköä Kelan penkissä, kuin moniviikkoisen kurnivan nälän ja turhien paperilappujen kiikuttamisen paikasta toiseen. Tämä kaikki tulisi ottaa huomioon tulevaisuuden sähköntarvetta suunniteltaessa ja insinööritieteen halventaminen olisi välittömästi kriminalisoitava.