Turun lastenvalvonta otti pakolla huostaan venäläisen äidin ja suomalaisen isän pienen pojan. Äiti otti yhteyttä venäläisiin viranomaisiin ja mediaan ja sieltä saapui pikavauhtia Putinin lähipiiriin kuuluva lapsiasiamies tutkimaan tapausta. Suomessa lastenvalvojat ja kaikki jotenkin tasa- arvoasioita hoitavat viranomaiset ovat nykyään aina naisia, mutta Venäjältä tuli tosiaankin oikein miehinen mies.

Turun lastenvalvonnan oli pakko näyttää hänelle huostaanoton perustelevat salaiset paperinsa ja ilmeisesti syyt olivat huterot, koska päätös nopeasti purettiin. Suomessa ei ole mitenkään kiinnitetty huomiota nopeasti kasvavan venäläisen vähemmistön oikeuksiin, mutta se taitaa pian muuttua. Iivanat ovat niin hyvin sopeutuneet ja menestyneet maassamme, että jo se antaa heille lisää painoarvoa.

Espoossa on ollut pitkä rivi tapauksia, joissa ulkomaalainen isä on voittanut oikeustaistelun suomalaista äitiä ja lastenvalvontaa vastaan. Eräskin äiti oli amerikkalaisessa tuomioistuimessa menettänyt lastensa huoltajuuden, mutta yhdessäkään sadoista lehtijutuista ei mainittu syytä siihen. Tuomiosta ei kuitenkaan ollut valitettu, eikä sitä julkisuudessa mitenkään kyseenalaistettu.

Suomalaisessa lastenvalvonnassa ensimmäisenä tulee äidin etu, sitten turvataan viranomaisen ammattikunnia ja lapset huomioidaan vasta sen jälkeen. Isän edut ja selviäminen hengissä turvataan vain, jos nopean nitistämisen sijaan haetaan pidempiaikaista kostoa. Yhteishuoltajuudessa lapsille pitäisi turvata kaksi kotia, mutta tätä ei koskaan huomioida isän osalta. Joitakin aikoja sitten julkisuudessa oli raitis, työssäkäyvä suomalainen isä, joka oli jo kaksi vuotta tavannut lapsiaan karussa asuntolassa. Vantaan kaupungin asuntojonossa hän ilmeisesti ei lastensa kanssa täyttänyt mitään perheen kriteerejä, eivätkä tällaiset tapaukset kiinnosta muuten niin äänekkäitä ihmisoikeus- ja tasa-arvohenkilöitämme.

Otetaan lopuksi vielä pieni esimerkki maassamme vallitsevasta kiusaamis- ja ahdisteluhysteriasta.

Sadat naisopiskelijat joutuneet vainoavien ahdistelijoiden uhriksi

Lähes kaikki vainotut olivat naisia, mutta joukossa oli myös parikymmentä miestä. Vainoajat puolestaan olivat yleensä miehiä.

Yli puolet vainotuista sai ahdistelijaltaan kirjeitä, viestejä tai sähköposteja. Lähes yhtä yleisiä olivat toistuvat puhelinsoitot.

Miten kirjeet, viestit, sähköpostit ja soittelukin koetaan nykyään jo ahdisteluna? Onhan se nyt kuitenkin parempi soitella ja lähettää viestejä, kuin hypätä pusikosta suoraan lenkkeilevän neidon selkään. Vai miten nuorten pariutuminen ja kansakuntamme lisääntyminen aiotaan tulevaisuudessa hoitaa! Onneksi minun nuoruudessani pimperon jahtaamista ei ollut vielä kriminalisoitu, muuten istuisin vieläkin elinkautista. Tuli sitä herkkua sentään niin monin keinoin jahdattua.