"Kaikkea perkelettä ne yhdet joutilaat toisille joutilaille keksivät", ajattelin minäkin internetin keskustelupalstoista joskus kauan sitten. En ajattele enää, sillä täällähän pyörii kellon ympäri tuhansia kansanradioita ja hannu karpoja.

Rakennustyöläinen tuntee vihlaisun kiveksissään nähdessään Vihreä lanka- lehden kirjaston hyllyssä ja samalla tavoin torjuvasti suhtautuvat suomalaiset yleensäkin jonkin puolueen suppeaa aatemaailmaa edustaviin lehtiin. Internetissä pääsevät kuitenkin monien puolueiden yksityisajattelijatkin esiin ja tulevaisuudessa äänestetään yhä enemmän poliitikkoja heidän nettisivuillaan esittämiensä ajatusten perusteella. Lahjusrahoilla ja turhalla julkisuudella kampanjoivat kaikkoset ja karpelat jäävät näin valitsematta. Jo nykyään uutisissa ja lehdissä yhä useammin viitataan jossain blogissa esitettyyn mielipiteeseen.

Osmo Soininvaaran blogi on paras esimerkki tästä myönteisestä kehityksestä. Sillä on 50 000 lukijaa viikossa, paljon enemmän kuin monilla miljoonien budjetilla ja kymmenien toimittajien pyörittämillä paperilehdillä. Tällä tilastotieteilijällä on loistava kyky esittää monimutkaiset yhteiskunnalliset kuviot kansantajuisesti ja blogin kommenttipalstalla säkenöivät maamme parhaat asiantuntijat. Kaiken lisäksi Soininvaara on suomalaisittain hämmästyttävän rehellinen poliitikko, joka myöntää avoimesti eri viroissaan tekemänsä virhepäätökset.

Hyvää antia netissä ovat myös eri ammatteja edustavien kirjoittajien kertomukset omilta työsaroiltaan. Poliisit, sairaanhoitajat, taksikuskit, myyjät ja monien muiden alojen ammattilaiset ovat kirjoituksillaan tuoneet julki muulle kansalle tuntemattomia näkökulmia oman työsektorinsa hyviin ja huonoihin puoliin. Koulujen ylläpitämän vanhempien ja opettajien välisen yhteydenpidon arvelen olevan korvaamattoman arvokasta.

Lääkärien tapaan joillakin erityisryhmillä on omat suljetut sivustonsa, missä he voivat vapaasti ruotia oman alansa ongelmia. Ammattilehdet kun ovat yleensä enemmän ulospäin suuntautuneita ja niissä pyritään vain ovelasti perustelemaan seuraavia alan korkeita palkankorotuksia.

Naapuriinsa kyllästyneen suomalaisen ei enää tarvitse käydä manuaalisesti kopistelemassa tätä otsikkoon, vaan hän voi sivistyneesti laatia nettiin terävän häväistyskirjoituksen, jota sitten yön hämyssä naapuruston postilaatikkoihin sujauttelee. Enemmän ja vähemmän nimiä mainitsematta, mutta kuitenkin sen verran varoen, ettei tarvitse lähteä käräjille kuluttamaan oikeuslaitoksen niukkoja varoja. Tätä kutsutaan nyt "puun takaa ampumiseksi", mutta siitähän tulee korkeintaan naarmu liian suojattua elämää viettäneen pehmosuomalaisen sieluun. Vanhan vitun aikaan (lappilainen menneisyyttä tarkoittava termi) tuli puun takaa aitoa kirvestä ja oikeita luoteja. Vainajat olivat oikeita ja niille piti kaivaa syvät haudat oikeaan maahan. Tätähän tämän päivän kymmeniä tuhansia virtuaalimurhia tehneet nörtit eivät voi käsittää. Aikuiset ihmiset valittavat joka päivä masennuskonsulenttien vetämissä tv- ohjelmissa kuinka "minua on satutettu", vaikka nahassa ei ole yhtään puukonreikää!

Maahanmuuttoa vastustavilla sivustoilla on arvosteltu rankasti tiettyjen pakolaisryhmien edesottamuksia Suomessa ja tämä on toiminut hyvänä ylipaineventtiilinä. Pakolaisten ja valtaväestön välisiä yhteenottoja on suhteessa vähemmän kuin kotimaisten nuorten keskinäisiä kahinoita ja ennen kaduilla mellastaneet rasistiset skiniporukat ovat hävinneet kokonaan.

Minun piti alun perin tässä blogissani valottaa rakennustyöläisen ankeaa maailmaa, mutta jostain syystä olenkin lipsahtanut pohtimaan lähinnä kevätkiiman merkitystä Suomen kansantaloudelle. Sehän olisi enemmänkin kalliita kouluja käyneiden sosiologien ja muiden intellektuaalien hommia.