Viime aikoina on keskusteltu paljon pakolaisten oikeudesta ottaa myös isovanhempansa Suomeen asumaan. Mummot ja vaarit helpottavat varmasti pakolaisten sopeutumista yhteiskuntaan, eikä heitä tietenkään saa "käsitellä pelkkänä kulueränä ja taakkana terveydenhoidolle."

Toisaalta Suomessa on joka päivä tuhansia ihmisiä leipäjonoissa ja asunnottomien määrä on kääntynyt nopeaan kasvuun. Nuo ihmiset eivät enää kelpaa minkäänlaiseksi kustannuseräksi yhteiskunnalle, vaikka heidän työpanoksensa ja maksamansa verot aikoinaan kelpasivatkin hyvinvointi- Suomelle. Tällä hetkellä suomalaisen miehen keski- ikä on 8 vuotta naista alhaisempi, mutta työttömyyden kasvaessa ja terveys- ja sosiaalipalveluiden heikentyessä tuon eron voi odottaa hyvinkin nopeasti kasvavan 9 vuoteen.

Muutama kuukausi sitten Helsingin kaupunki kieltäytyi luovuttamasta asuntoja kuntoutuvien mielenterveyspotilaiden käyttöön, joten hekin päätyvät ilmeisesti tuonne asemalle pyörimään. "Helsingin rautatieasema on Suomen suurin mielisairaala", sanoi joskus Ilkka Taipale, jonka asiantuntemusta tuskin kukaan pystyy kyseenalaistamaan.  Tämä nyt on vain yksinkertaista faktaa, joka ei ilmeisesti kuulu lehdissä esiintyvien hyväosaisten keskustelijoiden halimailmaan.

Kirje isälleni kirjassaan Jörn Donner osoitti loputonta myötätuntoa Siperiassa asuvien samojedien, tunguusien ja nenetsien puolesta, mutta kirjoittaessaan Suomen saamelaisten nykyoloista olikin jo kyse "mielettömistä tukiaisista". Olen aina arvostanut ja arvostan edelleenkin Donneria, mutta siitä opin kuitenkin ymmärtämään enemmän tätä ruotsinkielisten suvaitsevaisuuskäsitettä. Kanada, Norja, Ruotsi, USA, jne. ovat allekirjoittaneet pohjoisten alkuperäiskansojen oikeudet tunnustavan asiakirjan, mutta Suomi ei ole sitä tehnyt. Suomen valtio joutuisi luovuttamaan suuria maa- alueita ja maksamaan korvauksia saamelaisille, joten tulee halvemmaksi olla huolissaan tiibetiläisten kauheasta kohtalosta. Tai suomalaisten romanien sorrosta Ruotsissa ( !!??!! ), kuten vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää jaksaa olla. Ennen vanhaan maaseudullakin isäntä hymyili leveästi, jos näki mustalaiskuorman ajavan naapurin pihaan.

Ruotsiin muuton ollessa kuumimmillaan Suomen työvoimatoimistot suorastaan tyrkyttivät ilmaisia menolippuja sinne, joten nythän työttömille voitaisiin ruveta lyömään kouraan menolippuja Brasiliassa sijaitsevaan Manauksen kaupunkiin. Sieltä on pitkä matka lähimpään Suomen konsulaattiin ja välissä on myrkyllisiä käärmeitä ja vihaisia intiaaneja vilisevä viidakkoalue. Jotkut vahvimmat saattavat ehkä selvitä takaisin, mutta tuskinpa hekään enää sellaisen reissun jälkeen isommin aukovat päätään baareissa ja blogeissa.

Joskus ammoisina aikoina Arvo Aalto valittiin vasemmistohallituksen työvoimaministeriksi ja ensitöikseen hän kehotti ihmisiä vartioimaan etujaan työpaikoilla vaikka korpilakoilla. Tuntuupas kovin kaukaiselta ja epätodelliselta.