Olen syntynyt 1950-luvulla lappilaisessa syrjäkylässä, missä lähin uimaranta oli Jäämeressä ja minne sähköt tulivat vasta minun oltuani jo teini-iässä. Tärkeimmät elinkeinot olivat pienviljely, metsätyöt ja poronhoito. Noilla arktisilla alueilla oli puolet vuodesta täysin pimeää, toinen puoli koko ajan valoisaa ja siellä lestadiolaiset ja kommunistit kävivät kiivasta kamppailua ihmisten sieluista. Aina vuoden ajasta riippuen toinen valistusoppi oli toista enemmän niskan päällä, mutta näin jälkeenpäin ajatellen uskon synkän talven hyödyttäneen molempia.

Kuusikymmentäluvulla Lapista ruvettiin muuttamaan suurin joukoin rajajoen yli Ruotsiin. Sinne ihmisiä ajoivat kertomukset hyvästä elintasosta, mutta lähtöpäätöstä helpottivat vielä korkea työttömyys, pientilojen pakkohuutokaupat ja lapsiin ilmestyneet keripukin ensioireet. "Ruotsi tarvitsi lisää työvoimaa ja Suomi luovutti sitä", sanoi Tarja Halonen eräässä Tukholmassa pitämässään juhlapuheessa. Haluan ajatella virkamiesten painostaneen häntä sanomaan niin, koska ei ole sopivaa väittää tasavallan presidenttiä tyhmäksi tai valehtelijaksi.

Muutin itsekin aikoinaan pakon sanelemana Tukholmaan ja siellä sain huomata miten hyvin järjestetty yhteiskunta  parhaimmillaan voi toimia. Suomihan on hallinnoltaan ja lainsäädännöltään samanlainen rakennelma, mutta meillä on vielä jäljellä nämä ruotsinkielisten ohituskaistat ja ankea venäläinen virkamieskulttuuri. Tosin Ruotsikin antoi Tornionjokilaakson "meän kielelle" oman kielen aseman, koska suomenkielisten määrä maassa uhkasi kasvaa liian suureksi. Tiettyjen prosenttien ylittyessä olisi pitänyt ruveta järjestämään kalliita suomenkielisiä palveluja, joten tuli halvemmaksi luoda kokonaan uusi kansa.

Nyt olen työttömänä Espoossa, taisteltuani sitä ennen vuosia olemassaolostani eri rakennustyömailla aina vain kasvavaa ulkomaalaisten ylivaltaa vastaan. Tällä alueella on monet jo aloitetut työmaat keskeytetty, vain yhden 16-kerroksisen asuintalon työt jatkuvat. Sen ohi kulkiessani olen kuullut sieltä vain vironkielistä puhetta, mutta työmaan edistyessä uskon venäjän- ja puolankielisen pospotuksen liittyvän voimalla tähän meidän rakennustyömaidemme uuteen äänimaailmaan.

Paljonko maksaa pk-seudun kunnille tuhansien rakennustyöläisten verotulojen jääminen pois budjeteista, kun taas näistä ulkolaisista valtaosa maksaa veronsa aivan muualle, jos nyt maksavat laisinkaan.Mitähän sanottaisiin, jos vaikkapa jättimäistä Meilahden sairaalaa ruvettaisiin pyörittämään kokonaan alipalkattujen filippiiniläisten sairaanhoitajien voimin ja kotimaiset hoitajamme makoilisivat työttöminä. Kysymys on siis näennäisesti halvan työvoiman lopullisista kustannuksista yhteiskunnalle, ei niinkään vierastyövoiman torjumisesta.

Viime viikolla eräs miespappi sai sakot syrjittyään naispappia kirkollisessa toimituksessa ja hän puolustautui sanomalla seuraavansa ennenkaikkea raamatun määräyksiä. Siinäpä mainio ennakkotapaus koraanin opetuksia ja sharia-lakia noudattaville muslimeillemme.

Edellä mainitut asiat huomioon ottaen pidänkin siis kohtuuttomana edes vaatia minulla olevan jin ja jang tasapainossa, enkä nyt tosiaankaan tarkoita tällä kuusi senttiä alempana olevaa vasenta kivestäni.

 Mitä eroa on valkoisella suklaalla ja mustalla mulatilla?Ensimmäinen on ruskeasta sotkettua valkoista ja toinen on vain musta,joka asuu Valkoisessa talossa. Molemmat voisi kuitenkin vaikka syödä,sanovat maailman naiset. Barack Obama on nostattanut mustien itsetuntoa niin paljon, että kohta saamme lukea Julkisen sanan neuvoston antaneen Hesarille huomautuksen lehden jätettyä ryöstäjän ihonvärin mainitsematta. (En vain malttanut).