Joskus aikoinaan lähdin hetken mielijohteesta viettämään pitkää viikonloppua Amsterdamiin, vain päästäkseni eroon päälle jämähtäneestä kevätvitutuksesta. Seurailtuani muutaman päivän sikäläistä rentoa meininkiä olinkin taas valmis aivan uusin voimin palaamaan tänne puritaaniseen Suomeen.

Asuntolaivojen lisäksi Amsterdamista jäi parhaiten mieleeni kaukaisissa lähiöissä toteutettu metroratkaisu. Rata oli rakennettu korkeiden pilarien varaan ja alla olivat yhtenäiset viheralueet kapeine kanavineen ja upeasti koristeltuine siltoineen. Junat suhahtelivat edestakaisin siellä jossain ylhäällä ja alapuolella ihmiset nautiskelivat piknikillä, pelasivat pallopelejä tai sitten vain hashista polttelivat. Espoon metron vastustajat valittavat nimenomaan pimeistä tunneleista ja surevat kauniiden merimaisemien menetystä työmatkoillaan, joten tuollainen ratkaisu sopisi hyvin tännekin. Siis metrorata pilareiden varassa, viheralueet pallopeleineen ja piknikit, mutta ilman laittomia hashishommia. Vauras espoolainen imaisee Kauppalehden pörssikursseista paremmat kiksit ja hallusinaatiot kuin huumehörhö piipustaan milloinkaan.

"Raha ei merkitse minulle mitään, olen viime vuosina sitä niin vähän nähnyt", totesi Espoon köyhä leipäjonossa.

Ruuan ja energian hinnat nousevat kohisten, kuten myös lannoitteiden hinnat ja nimenomaan edellisistä johtuen. Tämän voi olettaa tietävän loistavaa tulevaisuutta vähän lannoitteita käyttävälle suomalaiselle luomuviljelylle. Pitkien kuljetusmatkojen vuoksi tinkimaito-järjestelmä palaa takaisin ja kohtapuoliin jokaisella takapihalla lihoo karsinassaan perinteinen joulusika. EU:n valvontasatelliittien hämäämiseksi kannattaa kuitenkin kietaista possulle huivi päähän, sillä eiväthän ne tarkastajat suomalaisesta vanhustenhoidosta ole kiinnostuneita.