Lähes viisivuotinen miellyttävä työmaa on auttamatta lähestymässä loppuaan ja nyt pitää valmistautua henkisesti lähtöön uudelle mestalle. Tällaisissa muutostilanteissa sitä tulee aina spekuloineeksi uusillakin vaihtoehdoilla ja viimeaikoina olen huomannut leikitteleväni taas Norjaan lähdön ajatuksella. Sinne lähtö olisi korkeintaan muutaman vuoden väliaikainen ratkaisu, joten aivan hyvin voisi asustella asuntovaunussa. Sillä olisi kätevää vuodenaikojen kiertoa noudatellen matkustella edestakaisin Norjan pitkää rannikkoa hyviä tienestejä etsien. Välillä voisi aina vetäistä ison kumiveneen vaunun katolta ja ajella vuonoille pilkkimään oudonnäköisiä kaloja. Laskemalla korissa vanhoja ruuantähteitä syvälle merenpohjaan saisi varmasti aina silloin tällöin pyydystettyä jättiläismäisen kuningasravun ja sellaisestahan riittää viikoksi syötävää.

Suoritin aikoinaan kansainvälisen kirvesmiehen ammattipassin, mutta voisin myös netistä imuroida rakennusmestarin paperit. Kyllä tässä rakentamisesta jo sen verran tiedetään ja olisihan se mukava välillä pomonakin keikoilla. Varmuuden vuoksi kannattaisi kuitenkin tulostaa Ruotsissa suoritetut dokumentit. Voisimme sitten kummallisesti nyykähtäneen rakennuksen vierellä norjalaisten kanssa yhdessä ihmetellä ruotsalaisen talonrakennusalan koulutuksen jälkeenjääneisyyttä. LM- Ericssonin romahdus ei ollutkaan mikään yksittäinen ilmiö, vaan se oli vain osoitus epäonnistuneen koulutusjärjestelmän vaikutuksista teollisuudelle. Kertoilisin heille vielä Sampo-pankin ongelmista ja toteaisimme kyseessä olleen varmasti ruotsalaisen tietokoneohjelman.

Työnantaja korvaisi minulle reilusti jo seksuaalisestikin epämääräisen hurriyhteiskunnan aiheuttaman henkilökohtaisen vahingon ja Norjan lehdistö hehkuttelisi maansa olevan jo kaikilla aloilla Pohjolan ehdoton ykkönen. Mikäli pikkumaisuuteen taipuvainen Ruotsin lehdistö ryhtyisi penkomaan asioita tarkemmin, niin minä olisin jo satojen kilometrien päässä uudella työmaalla. Uusi työnantajani olisi tyytyväinen työhöni ja ylistäisi Puolan juutalaisen kirvesmiehen Benjamin Zyskowitzin suorituksia. Mies on sota-aikana menettänyt koko sukunsa leireillä, eikä ole sen jälkeen suostunut puolankielistä sanaa lausumaan! Kiertää nyt vain ympäri Eurooppaa tekemässä rakennusalan töitä ja sukunsa holokaustissa kokeman tragedian vuoksi edelleen välttelee julkisia paikkoja.