Nykyisin yleisessä projektirakentamisessa pääurakoitsija on myynyt kaiken mahdollisen aliurakkana ja pitää vain muutamia tuntimiehiä suorittamassa ylijääviä työtehtäviä. Minä olen ollut taas päivystävänä kirvesmiehenä ja varsinkin viimeisen viikon aikana on ollut todella hiljaista. Olen istuskellut ylimmän kerroksen konehuoneessa lehtiä lukemassa, tai sitten kierrellyt ympäriinsä keskustelemassa muiden ammattiryhmien edustajien kanssa. Poliittista akitaatiota olen myös yrittänyt harjoittaa kiihottamalla työläisiä nykyistä hallitusta ja eduskuntaa vastaan. Eivät ihmiset kuitenkaan enää sellaisesta jaksa innostua; politiikka mielletään lähinnä kansanedustajien lomiensa välillä harjoittamaksi omien etujen vaalimiseksi.

Eilen pikkumestari viittoili minua jo kaukaa luokseen paksua paperinippua ilmassa heilutellen. Mieleeni välähti heti pitkään tekemättä olleiden salmiakin muotoisten tuulikaappien katto- ja seinätyöt, joten kirosin taas kerran koko viheliäisen syntymäni. Tämä leppoisa pomo oli kuitenkin vain löytänyt netistä hienot ohjeet soutuveneen muuttamisesta purjeveneeksi ja niitä nyt suurella tohinalla minulle kiikutti. Uppouduimmekin puoleksi tunniksi veneilyn ihmeelliseen maailmaan ja hämmästelimme ihmisen rajatonta kekseliäisyyttä omaa liikkumistaan helpottaessaan. Muistelimme myös kaiholla kapinalaiva Bountya ja sen miehistön viisasta ratkaisua pistää tyrannimainen kapteeni pahimpien apureidensa kanssa pelastusveneellä ajelehtimaan. Näillehän laitettiin runsaasti vettä ja muonaa mukaan, joten kohtelu oli jo silloin parempaa kuin pätkätyöläisillä nykyään. Meilläkin kulkee rautatie aivan työmaan vierestä ja olisihan se juhlavaa suurella metelillä paiskata tiukkaan pakettiin sidottu vastaava mestari Turkuun menevään Pendolinoon. Kansainvälinen rakentajaporukka hurraisi asemalla tuikeita viinaryyppyjä siemaillen ja kevään villitsemät naiset olisivat heille erityisen suopeita.

Meriaiheisen palaverimme päätyttyä pikkumestari kehotti minua jatkamaan entisiä hommiani, joten ajelin taas iltapäivälehtien kanssa hissillä konehuoneeseen. Siellä olisi tietysti hyvä mahdollisuus kiivetä katon rajassa olevien koneiden päälle nukkumaan, mutta voisin unissani kieritellä ja pudota alas. Pahimmassa tapauksessa mätkähtäisin paikalle sattuneen vastaavan mestarin selkään ja sellainen tilanne olisi äärimmäisen kiusallinen. Rähmäsilmäisenä ja kuolatippaa suupielestä pyyhkiessä pitäisi hyvin äkkiä keksiä uskottava tarina.