Pari kuukautta sitten minulla oli ensimmäisen kerran suurempi yhteenotto itse vastaavan mestarin kanssa, vaikka olen työskennellyt hänen alaisuudessaan jo vuosia. Rakentelin vanerista suojakuorta uuden maisemahissin koriin, jotta peilit, ikkunat ja muut hienoudet säästyisivät rakennusaikaiselta rymistelyltä. Samaa firmaa edustava venäläinen sahasi käsisirkkelillä pyytämääni vanerinsiivua, kun kiukkuinen vastaava mestari purjehti paikalle. IIvanan sahaama levy oli väärässä asennossa ja terä savutti. Tästä riemastuneena vastaava oli tietysti heti sutena hänen kimpussaan haukkuen huonot sirkkelinterät, puutteellisen ammattitaidon ja mitä nyt keksikin. Asiattomasta mekastuksesta ei näyttänyt tulevan ollenkaan loppua, joten menin puolustamaan työkaveriani. Sanoin pääurakoitsijan maksupolitiikan olevan sitä luokkaa, ettei sillä hinnalla meillä voida edellyttää olevan k- raudallista työkaluja mukanamme. Arvonsa tunteva mies poistui tuhisten ja silmät vihaisesti muljahdellen, mutta palasi parin minuutin kuluttua entistä paremmassa latingissa.. Sormi pystyssä viuhtoen käski minua hankkimaan uuden terän vielä saman päivän aikana ja tulevan näyttämään sen hänelle. Minä puolestani sain tästä kolmannen asteen hepulin ja toivotin helvettiin kaikki sirkkelit terineen ja koko rakennusalan samantien. Pidin kovaäänisen esitelmän työnantajista, jotka kuvittelevat voivansa vaatia työntekijöiltä loputtomasti ilman mitään omia velvollisuuksia.

Jonkin aikaa mekastettuamme lauhduimme molemmat ja hän otti läsnä ollessani puhelun vuokrapuljuni pomolle. Viimeisillä aggression rippeillään jaksoi vielä haukkua tämän pystyyn ja käski tulemaan välittömästi työmaalle puutelistaa hakemaan.

Nyt on enää alle kaksi kuukautta aikaa talojen luovutukseen, eikä oikein kukaan usko niiden valmistuvan ajoissa. Pian eläkkeelle jäävän vastaavan mestarin hermot ovat alkaneet kiristyä samaan tahtiin. Viime viikolla hän kävi erään 30 vuotta pääurakoitsijaa palvelleen "syöttöpossun" kimppuun ja kehotti tätä parantamaan tahtia tai muuttamaan kamppeensa toiselle työmaalle. Työsuojeluvaltuutettu puuttui tässä tapauksessa peliin huomauttamalla vastaavaa esimiehelle sopimattomasta käytöksestä.

Suomessa suurin osa työvoimasta on kuitenkin ulkoistettu kaikenlaisen oikeusturvan ulkopuolelle ja niinpä tämä mesu on sittemmin jo pari kertaa käynyt minun kimppuuni. Ilman mitään sen parempaa syytä, ihan vain jälleennäkemisen riemusta. Olen tietysti antanut rennosti palautetta, mutta koska tämä mussolini selvästi vain hakee syytä seivästää joku, niin koen olevani aikalailla liipaisimella. Lopputilin antamista on kuitenkin vaikeaa perustella, koska viimeksi eilen paljastui taas eräs kupru venäläisten aloittamassa ja minun jatkamassani työvaiheessa. Iivanoiden tekemä osuus vaatii jälleen parin päivän korjaustyöt, kun taas minun tekemäni osio oli tehty niin kuin pitikin.

Henkilökohtaisena pomonani minulla on tällä hetkellä harvinaisen mukava vanhempi mies; kokenut rakennusmestari, intohimoinen kalastaja ja itsekin vastaavan julkisesti haukkumaksi joutunut. Hän kertoi jokin aika sitten minulla olevan hommia viimeiseen tappiin, eli vappuun asti. Samaan rakennuskompleksiin aletaan myös pikapuoliin rakentaa uutta tornitaloa ja hän kehotti minua odottamaan sen ratkeamista. Mikäli hänelle aukeaa pesti siellä, niin se tietäisi myös minulle miellyttävää jatkumoa samalla alueella. Saisin taas pari vuotta kisailla samojen kauppakeskuksen naisten kanssa ja tuijotella heidän rintojensa väliin. Nämä nimittäin tykkäävät rakentajien rennosta asenteesta ja ronskista huumorista.

Tarja Halosen eduskunnan avajaisissa pitämä puhe tuli enemmän kuin tarpeeseen. SAK: n ja perinteisten työväenpuolueiden kadotettua täydellisesti johtoajatuksensa on hienoa huomata sentään jollain vielä olevan Suomessa ryhtiä jäljellä.