Ruotsalaisella pääurakoitsijalla on tapana kesäisin kierrättää pohjoismaisia insinööriopiskelijoita harjoittelemassa työmaillaan. Viime kesänä työmaallamme oli ruotsalainen "pikkukilliksi" kutsuttu Göran ja tänä vuonna norjalainen Björn. Hyvän kielitaitoni tuntien pyysi vastaava mestari eräänä aamuna minua lähtemään hänen ja norskin mukaan työmaata kiertämään. Vastaavan puhelin pirisi kuitenkin koko ajan ja pian hän häipyikin omille teilleen kehottaen meitä jatkamaan kierrosta kaksistaan. Ehdotin norskille, että ajaisimme ensin hissillä katolle juttelemaan enkeleiden kanssa ja kysyisimme näiltä valmistuuko rakennus ajoissa. Norjalainen villapaita tuijotti minua vähän aikaa hölmistyneenä, mutta purskahti sitten nauruun muistaessaan kohun heidän prinsessansa enkeleiden kanssa keskusteluista. Talon ylimmissä kerroksissa pesi kesällä paljon puluja, joten sellaisen ajattelinkin esitellä hänelle suomalaisena enkelinä. Väittäisin samalla suurimmat ja lihavimmat enkelit viedyn aikoinaan sotakorvauksina Neuvostoliittoon. Onneksi näitä puluja ei kuitenkaan löytynyt, eikä meidän tarvinnut enää jatkaa tuota Norjan prinsessan käynnistämää mieletöntä keskustelua.

Kiertelimme puoli päivää ympäri työmaata jutellen erilaisista kalastusmuodoista, veneilystä ja etenkin tuosta Norjan rannikolla aina etelämmäksi leviävästä jättiläiskatkaravusta. Maidemme rakentamisessa käyttämistä erilaisista työtavoista sukeutui myös malliksi jonkinlaista mielipiteidenvaihtoa. Kerroin norjalaisilla olevan helppoa, kun meren alla kalliossa piilee tolkuttomia määriä kaasua ja öljyä, meren pohjalla rämpii 15-kiloisia rapuja, vedessä ui turskaa, lohta ja valaita. Pinnalla kelluu vielä öljyrahoilla suomesta ostettuja hienoja Bella- veneitä, kuten hänelläkin kuului olevan. Meillä Suomessa taas ei ole kuin moneen kertaan hakattua ja istutettua teollisuusmetsää, vaikka onneksemme siellä rupeaakin nykyään yhä enenevässä määrin näkymään myös marjan poimintaan saapuneita Thai-tyttöjä mättäillä pyllistelemässä. Tämän iloisen ilmiön myötä on myös suomalaisten miesten luonnossa liikkuminen lisääntynyt valtavasti.

Norjalaisessa mytologiassa kaikki suomalaiset ovat Pekkoja, kiroilevat paljon ja ovat koko ajan juovuksissa. Tämän takia minäkin ripottelin perkeleitä jokaiseen vähänkin sopivaan väliin, niin että samaan hissiin sattuneet virolaistytöt olivat jo hieman hätääntyneen näköisiä.

Lopuksi kävimme syömässä ja ottamassa kaffetta, minkä jälkeen törmäsimmekin kahteen muuhun vierailulle saapuneeseen harjoittelijaan; tanskalaiseen tyttöön ja ruotsalaiseen nuuskaruikkuseen. Minua on aina huvittanut tanskalaisten tapa sanoa undskudd, suomeksi anteeksi ja niinpä minussa heräsikin voittamaton halu kuulla se tämän pienen parikymppisen tyllerön sanomana. Kieppuessani siinä tuon hammasrautaisen tytön ympärillä nämä kaksi muuta insinöörinpuolikasta luulivat varmaan todistavansa suomalaista pedofiilia tosi toimissa, mutta pitäköön he saastaisen mielikuvituksen tuottaman yhteisen traumansa.

Lopuksi pienenä yhteenvetona keskustelimme vielä Christianian purkamisesta ja pohdimme että mistäs hashis sitten ostetaan. Näin olivat nämä rakentajanuraansa aloittelevat nuoret saaneet kuulla kokeneen suomalaisen kirvesmiehen arvokkaita mielipiteitä pohjoismaisesta rakentamisesta ja voivat vielä lapsenlapsilleenkin tätä tapausta ihmetellä. Eivät sentään vastaavalle mestarille, koska tämä edelleenkin tervehtii eikä ole lyödä yrittänyt.