Tänään olin aamulla neljä tuntia ylitöissä kahden venäläisen kanssa. Tein porraskäytävään pyöreän valumuotin ja työnantajan minulle lahjoittamien uusien iivana - veljieni piti tehdä sama kerrosta alempana. Näin olimme sopineet ja valmista saatuamme kävisimme yhdessä ottamassa kaffetta ennen raamatulliseen valutyöhön ryhtymistämme.

Saatuani oman muottini valmiiksi lähdin kepein askelin tiedustelemaan veljiltäni, josko pian suorittaisimme runkotöiden jatkumisen maanantaina edellyttämän juotosvalun. Heidän rakennelmansa muistutti kuitenkin enemmän valokuvaaja I.K. Inhan Vienan Karjalassa ikuistamaa karhunloukkua, kuin mitään muuta tunnettua rakennelmaa. Vakuuttelin hiljaa mielessäni, että pienet kulttuurierothan tässä vain pintaan pulpahtivat, eikä ole missään tapauksessa sopivaa sipaista työkavereita vasaralla ohimoon. Rupesimme yhdessä korjaamaan heidän tekelettään, mutta tolkuttomaan pospotukseen ja päättömään säntäilyyn suivaantuneena kehotin heitä pian lähtemään juotosmassan tekoon. Jouduin puhumaan selkeää "mandariini-suomea" kovalla volyymillä ja molemmin käsin, ennen kuin lokomotiivi katosi helvetillisellä tohinalla haluamaani suuntaan. Toinen oli kaiken lisäksi syönyt jotain hapankaalissa talven yli haudutettua valkosipulimurmelia aamiaiseksi, luulin hetken aikaa kissanraadon tungetun naulareppuni takataskuun.

Loppujen lopuksi saimme kuitenkin homman tehtyä ja kukin eri syistä hikeä pyyhkien poistuimme merkillisen näytelmän tapahtumapaikalta. Sovimme laittavamme viisi tuntia ylitöitä, vaikka itse tiesinkin laittavani kahdeksan ja pomon sen kuittaavan kummempia kyselemättä.

Palomuurien ja muiden tietokoneiden turvajärjestelmien kehittyessä aina vain paremmiksi myös tietokonevirukset muuttavat muotoaan. Viime viikolla  venäläinen tietokonevirus oli Saksassa tappanut kissan sohvalle!