Tässä on linkki blogiin, jota pitää tiedotusoppia opiskeleva yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän puhuu kuutta kieltä ja osaa lukea huulilta, mutta mitä ilmeisimmin hän ei osaa lukea sanomalehtiä.

Viime aikoina on lehdissä kirjoiteltu paljon siitä, kuinka harmaa talous tuo Suomen valtiolle jopa 500 miljoonan euron menetykset. Työttömiä rakentajia on kymmeniä tuhansia ja siihen vielä päälle tuhannet yhden miehen yritykset. Verorikoksiin syyllistyneitä rakennusfirmoja on pilvin pimein ja nyt ovat yleistymässä "kertakäyttöfirmat", joilla ei missään vaiheessa ole aikomustakaan hoitaa veroja tai muita maksujaan.

Otetaanpas tähän nyt aivan puhtaasta sydämestä tuleva karkea esimerkki, joka on kuitenkin aika lähellä todellisuutta.

REHELLINEN YRITTÄJÄ: Maksaa rakennusalan ammattilaiselle suomalaisten keskipalkkaa vastaavan kuukausiliksan, mikä tekee työnantajalle n. 5000 euroa kuukaudessa.(Sisältää verot, lomapalkat, työnantajamaksut jne).

RIKOLLINEN YRITTÄJÄ: Maksaa yleensä ulkomaalaiselle työntekijälle pimeästi 1500 euroa kuukaudessa. (Ei hoida mitään maksuja).

Kymmenen työntekijän palkoissa tulee hämärälle salkkumiehelle jo 35 000 euron kilpailuetu. Lisäksi rehellinen urakoitsija hoitaa 22 % alv- veronsa, kun taas salkkumies käärii nekin rahat vain liiveihinsä.

Yhteiskunnan tukea saavissa kohteissa rakennuttaja voitaisiin velvoittaa käyttämään suomalaista tai Suomessa vakituisesti asuvaa ulkomaista työvoimaa. KELA- kortti riittäisi hyvin todisteeksi pysyvästä maassa oleskelusta. Tähän voi tietysti tulla montakin "mutta entäpä jos", mutta pääsääntöisesti se voisi toimia. EU- direktiiveillä ei voi olla tähän mitään sanomista, koska Suomessa on sovittu kymmenien miljoonien urakoitakin ilman vaadittua kilpailua, eikä ole koira perään haukkunut. Hallitukselta ja eduskunnalta on kuitenkin turha odottaa mitään, sillä nythän tiedämme tuon nomenklatuuran elävän syvällä pimeyden ytimessä, imevän harmaan talouden nänniä.

Ulkomaalaisissa rakentajissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta he kun nykyään tekevät työnsä yhä useammin pimeinä. Kärähdettyään he vaihtavat vain työmaata, sillä kiinni jääminen on valvonnan puutteen vuoksi harvinaista. Suomalaiselle työttömälle sen sijaan pimeä työ on melkoinen riski, koska kärähdettyään hän saa niskaansa ankarat taloudelliset sanktiot, jotka seuraavat pahimmillaan läpi elämän.

Työtön suomalainen rakentaja kadottaa vuodessa 20 000- 40 000 euron edestä taloudellista hyvinvointiaan, mikä on pelkästään yksilötason solidaarisuuden osoituksena melko rohkeasti vaadittu. Monilla kaatuvat silloin asuntovelat ja muut maksut päälle ja yleensä vielä vaimotkin ilmoittautuvat tässä vaiheessa jo sinkkupalstoille.

Mitäpä jos tosiaan annettaisiin vaikkapa hoitoalan ajautua samaan tilaan kuin rakennus- ja telakkateollisuuden. Otamme Aasiasta 5000 hoitoalan ammattilaista ja pistämme suomalaiset hoitajat kortistoon makoilemaan. Nämä jo nyt vanhusten keskuudessa erittäin arvostetut aasialaiset hoitsut sitten tekevät työnsä pimeänä ja lehdissä kuin ohimennen mainitaan, että vuodessa katoaa 500 miljoonaa verorahoja taivaan tuuliin. Tuollaista on mahdotonta edes ajatellakaan, mutta muuten nämä asiat ovat kyllä täysin verrannollisia.