Vuonna 1997 Kiina sai takaisin Aasian finanssikeskukseksi nousseen Hongkongin ja he olivat valmistautuneet hyvin tähän tapaukseen. Kaupungin viereiselle rannikolle oli perustettu pienen valtion kokoinen vapaakauppa-alue, missä oli aivan oma joustava lainsäädäntönsä ja minne ulkomaiset yritykset rakensivat kilpaa kymmeniätuhansia tehtaita. Lopun tiedämmekin.

Muutaman kuukauden kuluttua Suomeen on tulossa satoja kiinalaisia liikemiehiä tekemään parin miljardin kauppoja, mutta eihän meillä ole esitellä heille kuin tyhjänä humiseva Vuosaaren satama ja se iänikuinen Sibelius-monumentti. Kolmekymmentä vuotta sitten Kiina oli vielä takapajula maahamme verrattuna, mutta nyt jo tuon maan ylimääräinen valuuttavaranto on 50 kertaa Suomen valtion budjetin kokoinen. Olen monilla Kiinaan suunnittelemillani matkoilla aikonut käydä tarkkaan tutustumassa tämän jättiläisvaltion kehitykseen, joten minä kyllä tiedän mistä puhun.

Venäjällä on Barentsinmerellä valtaisa Stokmanovan kaasu- ja öljykenttä, jonka kehittämiseen maalla ei rahapulan takia ole kuitenkaan mitään mahdollisuuksia. Kiinalla taas on uskomattomat valuuttavarannot ja loputon energian tarve, joten muodostetaan Petsamon alueelle Suomen, Kiinan ja Venäjän yhteistyöllä jonkinlainen vapaakauppa-alue. Lainsäädäntömallia saadaan Kaliningradista ja Kiinan vastaavilta alueilta, kuten myös sujuvasti hoituneesta Kostamuksen projektista. Suomi voi läheisen sijaintinsa ansiosta tarjota palvelujen lisäksi rakennus- ja konepajateollisuutta, sekä notkeat suhteet Euroopan Unioniin. Iivanat suhtautuvat periaatteessa halveksien kaikkiin suomalaisten Petsamoa koskeviin ehdotuksiin, mutta jos ympärillä hymyilee silmät sirrillään kolmesataa kiinalaista rahamiestä, niin eiköhän ala tapahtua. Nahkahousuisten saksalaisten kanssa taas on aivan turha tällaiselle reissulle lähteä. Venäjän paljon puhutut öljyrahastot on pian syöty, toinen perättäinen lamavuosi romauttaa koko huteron valtiojärjestelmän. Toisaalta pienessä yhteiskunnallisessa myllerryksessä voi Putin lentää syrjään ja Medvedevin sisältä kuoriutua uusi Gorbatshov.

Rakentamalla 30 000 asukkaan teollisuuskaupunki jonkin Petsamon vuonon rannalle saadaan suojaisa paikka valaa ja hitsailla satojen metrien korkuisia öljynporauslauttoja. Yhdistämällä Kemijärven rata Kelloselästä Muurmannin rataan ja tempaisemalla Muurmanskista pistoraide Petsamoon luodaan toimivat kuljetusreitit Tornion terästehtaaseen ja muualle Suomeen. Kaksi sadan kilometrin pätkää asumattomilla seuduilla on pikkujuttu kiinalaisille, jotka rakentavat Pekingin ja Shanghain välisen luotijunan rataa viiden kilometrin viikkovauhdilla. Nythän on jälleen otettu esille suunnitelma Kolarin ja Skibotnin välisestä radasta, jolle Norjan valtio on jo antanut tukensa. Samanpituinen matka, mutta monta kertaa vaikeampi maasto ja tuntemattomat taloudelliset näkymät, joten siinä hieman vertailukohtaa.

Suomalaisten puolelta sopivin neuvotteluja johtamaan olisi tämä taistelevan sosiaalidemokraattisen työväenliikkeen keulakuvaksi noussut Mitro Repo. Hänen ansionsa tehtävään ovat aivan ylivoimaiset: mies on Suomen EU- edustaja, ortodoksi pappi, hän rakensi saunamökki- grilli- tsasounayhdistelmänsä puoliksi naapurin maalle ja eikös tämä urbaani kameleontti vielä huijannut veljensä osuuden perintötilastakin.

Uusi vihreä työministerimme ehdottaa työttömille marjan poimintaa, sienestystä ja kanalintujen ampumista työkunnon ylläpitämiseksi. Tuollaista korkean tahon yhteiskunnallista näkemystä voi jokainen miettiä hiljaa mielessään ja vasta sen jälkeen tuomitkoon edellä esittämäni ajatukset järjettömiksi. Norjan Snöhvidin öljykentän miljardien rakennusurakoista suomalaiset jäivät kokonaan ulos, joten eikö olisi nyt ainakin yritettävä jonkinlaista siivua tästä Stokmanovan monta kertaa suuremmasta rahasammosta.